Elämää banaanivaltiossa

Teknolelukuntoilua

2009-07-17T01:22:00.004+03:00

30 ikävuoden jälkeen kropan takuu on loppunut ja vähitellen on tullut yriteltyä saada kuntoa kohotettua. Erinäisiä lisämotivaatiotekijöitä on ilmaantunut (kröhöm), ja tuoreimpana yrityksenä kannustan itseäni liikkumaan erilaisten teknolelujen avulla.

Dementiahiihtovälineet (Exelin sauvakävelysauvat)
Omron Walking Style II -askelmittari
Sykemittari (kaverilta testissä Polarin WM42)
Vibram Fivefingers- sekä Feelmax-ohutpohjakenkiä
Wii Fit, EA Active
Navilockin GPS ja Nokian Sports tracker

Mikä näistä sitten on hyödyllinen? Askelmittari on ylivoimainen voittaja, ainakin tällä hetkellä. Kun mittari on taskussa, ei voi huijata itseään ajattelemalla "olenhan mä tänään vaikka mitä touhunnut". Illalla kun kurkkaa mittarin lukeman, ei auta kuin todeta, että "pahus, puuttuu vielä 2300 askelta" ja sitten pyytää kavereita irkissä kannustamaan iltakävelylle vaikkei millään jaksais. Pienellä kannustuksella on tähän asti yleensä päästy liikkeelle. Kodin lähikävelyillä mukana on askelmittarin lisäksi sauvat ja sykemittari. Sauvat vauhdittavat menoa ja pitävät hyvällä sykealueella. Lisäbonuksena puolison on saanut myös sauvojen kanssa liikkeelle, kun ne keventävät kävelyä juuri passelisti. Sykemittarissa en vielä ole keksinyt miten saada kamaa tietokoneelle, teknolelukuntoilun pointti olisi saada hauskoja käppyröitä aikaan. Alun alkaen mietin Suunnon t6c:n hankkimista, mutta kun sain tuon Polarin lainaan, katsotaan nyt ensin, miten hyvä kannustusvaikutus sykemittarilla yleensä on.

Ohutpohjakengät ovat myös kivat, joskin Feelmaxit eivät kavereiden raporttien mukaan kestä asfalttia, joten ne on varattu metsälenkeille ja/tai punttikselle. Vibrameista tykkään kyllä jotenkin enemmän myös. Feelmaxin uudelle Niesa-mallille pitää ehkä antaa tilaisuus syksyn mittaan vielä. Minulla on lättäjalat, ja koska en oikeasti tee juuri koskaan jalkajumppaohjelmaani, mutta kengät kykenen laittamaan jalkaan, toivon jalan lihasten nyt vähän kehittyvän.

GPS:llä ja Sports Trackerillä seurailin muutaman kerran iltalenkkejä, mutta samaa lenkkiä liikuttaessa kiinnostus siihen jäi. Jos liikkuisi enemmän eri reittejä, olisi varmaan ihan hauskaa pitää mukana, ja etenkin jos kävelyn sijaan pyöräilisi.

Wii Fit on ollut varsin vähällä käytöllä ja EA Active taas on ihan uusi. Elokuun 10. päivä aloitan kollegani kanssa 30 päivän kuntohaasteen, saa nähdä miten sitten käy. Mukana tullut kuminauha ei ollut kauhean kummoisen tuntuinen, mutta kotona pyörii joitakin Therabandejä, joita voi tarvittaessa hyödyntää.

Joka tapauksessa ainakin hyötyliikunta arjen seassa on nyt paranemaan päin. Lomalla olisi tarkoitus nakuttaa joka päivä tunnollisesti ne 10000 askelta, ja sitten lisätä taas kuntosalikin liikuntarutiiniin. Jos saan aikaan toisen toimivan pyörän, voisi myös yrittää saada käytyä yhdessä puolison kanssa välissä pyörälenkeillä sauvakävelyn sijasta.

Masinointia: Kukkatempaus

2009-03-12T15:15:00.003+02:00

Alkuperäinen kukkatempausmasinointi valvonta.info:ssa näköjään kippasi ainakin hetkellisesti, joten levitetään sanaa:

Kukkavetoomus presidenttiin: lausunto KKO:lta ennen vahvistusta

Tarjolla jälleen ajantasaista masinointia, käynnissä on kimppavetoomus tasavallan presidentti Tarja Haloseen kukkaislähetyksellä. Pyydämme presidenttiä hankkimaan korkeimmalta oikeudelta lausunnon Lex Nokian perustuslaillisuudelta ennen lain vahvistamista. Jos haluat osallistua, toimi näin:

Kerro rahasumma, millä olet mukana tai halutessasi valitse kukkien väri ja määrä, vaihtoehdot:

pitkä ruusu (tummanpunainen/keltainen), 4 e
keskipitkä ruusu (tummanpunainen/keltainen), 3 e
lyhyt ruusu (tummanpunainen/keltainen), 2 e
sekakimppu, 20 e
tulppaanikimppu (keltainen/punainen/lila/oranssi/monivärinen), 13 e
orkideanoksa (keltainen/viininpunainen), 24 e

Muotoile selkeästi ja täsmällisesti mitä haluat:
- Mitä kukkia/millainen kimppu, monta TAI rahasumma, jolla osallistut
- Tiiviin henkilökohtaisen tervehdyksen sisältö (kukkakaupan henkilökunta kirjoittaa kortit), eli lyhyt vetoomus + nimi
Lähetä kohdassa 2 muotoilemasi viesti osoitteeseen kukkamyrsky@gmail.com -- tilaus toimitetaan kukkakauppaan pe 13.3. klo 08.00, sähköpostit luetaan viimeisen kerran juuri ennen tätä ajankohtaa. Sähköposti ei ole reaaliaikainen viestintämuoto, joten toimi mahdollisimman aikaisin.
Saat vastauksena sähköpostiisi maksutiedot, maksa mahdollisimman pian.

Kukkatoimituksen on luvattu tapahtuvan 10.30 mennessä, presidentin esittely (jossa Lex Nokia tulee) puolestaan on klo 11.

Nettisensuuri elää ja voi hyvin

2009-02-12T12:04:00.004+02:00

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun Matti Nikin ylläpitämä sensuurinvastainen sivusto lapsiporno.info sensuroitiin. Mikäli tarina ei ole tuttu, kannattaa lukea Anne Puumalan Matti Nikki yrittää kaataa internetsensuuria.

Lex Nokian vastainen taistelu tuntuu välissä uusinnalta sensuurinvastaisesta taistosta. Professori Ojanen kommentoi sekä sensuurin että Lex Nokian osalta perustuslaillisista ongelmista. Tästä huolimatta perustuslaintallomisval..., anteeksi, perustuslakivaliokunta harppoo yhä perusoikeuskysymysten yli suurempia miettimättä.

Susanna Huovinen vakuutti aikoinaan, että "liikenne- ja viestintäministeriö on alusta lähtien pitänyt siitä kiinni, että estotoimenpiteet koskisivat vain ja ainoastaan lapsipornoaineistoa". Hallitus on kuitenkin vaihtunut, joten vanhat vakuutukset eivät paljon vaa'assa paina.

Lakia ollaan nyt laajentamassa rahapeleihin Muistellaanpa, mitä muita mahdollisia sensuurin kohteita oli puoluejohtajakyselyssä:

lapsiporno (suodatus käytössä jo)
väkivaltaiset sivut
tekijänoikeuksia loukkaavat sivut
nettipokeri ja muut rahapelit (suodatus tulossa?)
terrorismiin rohkaisevat sivut ja
jotkut muut haitalliset tai rikolliset sivut.

Tietokone-lehti osui näemmä hieman pieleen järjestyksen arvaamisessa. Ilmeisesti vaikkapa Jyrki Kataisen mieli on myös ehtinyt muuttua noin rahapelien osalta.

Entäpä se Lex Nokia? Suureen saliin laki ilmeisesti tuodaan 24. helmikuuta, joten vielä ehtii antaa palautetta etenkin hallituspuolueiden kansanedustajille ja allekirjoittaa adressin. Lain vastustajia ilmaantuu koko ajan lisää, ja ministerien sammakot tekevät ongelmat entistä selvemmiksi kaikille.

Urkintalakikeskustelu jatkuu

2009-02-04T17:52:00.002+02:00

Kokoomuksen Tuulikki Ukkola kommentoi Uudessa Suomessa Lex Nokiasta seuraavaa:

- En ole täysin vakuuttunut lain tarpeellisuudesta, mutta jos sillä on ennaltaehkäisevä vaikutus, niin kai se sitten on tarpeellinen.

Tällä logiikallako lakeja laaditaan ja hyväksytään? "En ole vakuuttunut", "jos on ennaltaehkäisevä vaikutus, "kai se on tarpeellinen"

Lisäksi Ukkola kritisoi lakiesityksestä noussutta kohua:

- On tässä tärkeämpiäkin asioita kuin yksi Lex Nokia. Maa on talouskriisissä ja ajautumassa lamaan ja sitten pitäisi tällaista jankuttaa, Ukkola tuhahtaa.

Minulle sopisi kyllä ihan hyvin, ettei jankata tästä, vaan että eduskunta keskittyisi oleelliseen, eli esimerkiksi näihin kysymyksiin:

talouskriisistä selviäminen
terveyspalvelut
sosiaalipalvelut
opetuspalvelut

Samalla kun kuopataan Lex Nokia, voitaisiin haudata myös jokseenkin turha ajatus kieltää tupakoinnin esittäminen lehdissä ja televisiossa. Vai onko tämä sitten kenties tärkeämpää kuin talouskriisi? Tai onko tästä tarkoitus tulla lamantorjuntakeino, palkataan suuri määrä kansalaisia oientamaan kirjoja, valokuvia ja elokuvia?

Kansanterveydellisessä mielessä sydän- ja verisuonitaudit ovat käsittääkseni yhä huomattavasti suurempi kansantappaja. Kuinkakohan pian joku ehdottaa lakia, jossa kielletään epäterveellisen syötävän ja juotavan mainostaminen sekä syömisen ja juomisen esittämisen?

Tai miten olisi laki kansalaisten pakollisista terveystarkastuksista? Jos sattuu olemaan ylipainoinen ja/tai huonokuntoinen, joutuu sitten pakolliseen laihdutukseen ja kunnonkohotukseen, sekä saa syödä vain valtion hyväksymissä ruokaloissa. Kaupat eivät tietenkään saisi myöskään myydä mitään syötävää tai juotavaa tällaisille epäkelvoille yksilöille. Tai ehkä kurkkuun voisi asentaa jonkin laitteen, joka estää väärien elintarvikkeiden syömisen?

Demokratian ongelma on se, ettei se takaa haluttua lopputulosta

2009-01-29T23:14:00.002+02:00

Onneksi otsikossa mainittuun ongelmaan on täällä Suomessa löytymässä ratkaisu. Sähköisen äänestyksen äänestysongelmat eivät Helsingin hallinto-oikeuden mielestä olleet niin vakavia, että vaalit pitäisi uusia. Tämä on minusta mykistävää.

Muiden kommentteja:

Rosanvallonin Vastademokratiaa luettuani olen viime aikoina jupissut siitä, miten nykyään eletään demokratiaharhassa, jonka mukaan

vaalit = demokratia

— kunhan vaalit ovat riittävissä puitteissa oikein järjestetyt ja riittävällä frekvenssillä. Oikeasti paljon tärkeämpää on se, että kansalaisilla on mahdollisuus valvoa päättäjien toimia. Kannustan siis kaikkia, joita viimevuotinen vaalirahoitusjupakka yhä sapettaa, kommentoimaan vaalirahoituksen uudistamisehdotuksia.

Positiivisena demokratiakommenttina voisin sen sijaan viitata Afrikkaan: Ghanan presidentinvaaleissa oli kaksi kierrosta, hyvin pienet marginaalit ja järjestys vaihtui toisessa äänestyksessä. Tästä huolimatta häviäjä myönsi tappionsa rivakasti tarkistuslaskennan jälkeen, pahempia mellakoita ei ole syntynyt ja muutenkin elämä tuntuu jatkuvan normaalisti. Ghana voisi olla kiinnostava matkakohde, Afrikan manner on vielä kokonaan valloittamatta.

Masinointia jälleen kerran

2009-01-27T21:23:00.003+02:00

Uusi vuosi laukkaa, ja blogikirjoitustahtini on viime vuoden hyvistä aikomuksista huolimatta yhä surkea. Kelpaisiko syyksi se, että teen enemmän kuin kirjoitan? Hyviä vinkkejä kirjoituksen säännöllistämiseen?

Juuri tällä hetkellä käynnissä on ankara masinointi, jotta Lex Nokia saataisiin torpattua. Perustuslain vastaiseksi arviointi ei tunnu menoa häiritsevän.

Huomenna on tietosuojapäivä. Tapahtumia on ilahduttavan monessa maassa, myös Suomessa. Tietosuojapäivän tavoitteena on lisätä meidän kansalaisten tietoutta oikeuksistamme, joistaeurobarometrin mukaan tiedämme turhan vähän.

Lieneekö niin kumma juttu, kun toisaalta hallitukset sitten yrittävät vähentää kansalaisten oikeuksia, Suomessa Lex Nokia, EU:ssa ePrivacy-direktiivi (Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto)... mitä seuraavaksi?

Edvard "Eetu" Isto maalasi tämän historiankirjoista kaikille tutun maalauksen, Hyökkäys venäläissortoa vastaan. Surullista, että tänä päivänä maalaus kuvastaa oman hallintomme asennetta kansalaisoikeuksiin.

Mikä ihmeen Effi?

2008-11-22T23:11:00.003+02:00

Aamulla olin onneksi hidas kolan hakemisessa, olisi nimittäin muuten mennyt näppikselle. Turun Sanomien kolumnissa Poliittinen petos tulisi sanktioida esiteltiin minulle aika uudenlainen Effi:

[Rostedt] ei halunnut olla missään tekemisissä esimerkiksi Suomen Sisu ja Effi -järjestöjen kanssa, jotka tunnetaan hyvin kansallismielisinä, maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvina liikkeinä.

Sotkua on nyt päivän mittaan selvitelty, ja lehteen tulee oikaisu. Effin turkulainen hallituksen jäsen blogittikin aiheesta päivällä sarkastisesti.

Sinänsä on sääli, että huomio kyseisessä kirjoituksessa (ainakin Effin jäsenten osalta) kiinnittyy nyt väärään asiaan, koska kolumnin sanoma on tärkeä. Minäkin paheksun syvästi etenkin heti vaalien jälkeen tapahtuvia loikkauksia. Turussa näitä on ilmeisesti ollut enemmänkin, ja eduskunnasta on toki muistissa tapaus Merikukka Forsius.

Jos henkilö ei kerta kaikkiaan voi enää elää puoluevalintansa kanssa, menköön sitoutumattomaksi tai pyytäköön vapautusta tehtävästä ja päästäköön varajäsenen remmiin. Vaalikauden loppu on se oikea aika vaihtaa, sitten punnitaan vaaleissa taas kannatus.

Paljon melua pehmoleluista

2008-11-08T23:37:00.002+02:00

Helsingin sanomat julkaisi jutun kuvataidetyöpajasta, jossa käytetään pehmoleluja. Työpajan teemana on se, että jotain kamalaa on tapahtunut, ja ysiluokkalaiset muokkaavat leluja, ja kertovat sen jälkeen keitä ne ovat, mitä niille on tapahtunut ja miksi.

Pehmolelujen käsittelystä kurssilla on nyt noussut suuri kohu: Kulttuuriministeri on pyytänyt selvitystä siitä, onko ministeriön projektirahoja käytetty kauhutyöpajojen tukemiseen ja työpajan vetäjä on saanut uhkaavaa palautetta. Aihetta puitiin myös HS-raadissa (tiivistelmä ja raatilaisten vastauksia).

Työpaja kuulostaa minusta perin onnistuneelta: nuoret työstävät vaikeita aiheita aikuisen johdolla ja keskustelevat niistä. Taide on tehnyt työnsä herättämällä ajatuksia ja provosoimalla keskustelua laajemminkin. Keskustelu tosin tuntuu valitettavasti paikoin kovin absurdilta. Semminkin, kun tuoreessa mielessä on vielä viime viikon Suomen Kuvalehden artikkeli (lyhyt nettiversio) lasten huostaanotoista ja tällä viikolla on irkissä keskusteltu lasten ja nuorten terapiasta.

Työpajan vetäjän mielestä työpajat osuvat kansakunnan kipupisteeseen nuorten pahoinvoinnista, jolle suurimmalla osasta aikuisista ei ole mitään toleranssia. Osui ja upposi.

Irkkikeskustelussa sain linkin Kauran blogiin, jonka lopetus on hyvin ytimekäs: "Ikävää, että nuoret eivät ole sellaisia kuin aikuiset toivoisivat. Voi harmin paikka. Aikuisten mielenrauhan säilyttämiseksi nuorten ilmaisu pitää ehdottomasti sensuroida ja pakottaa sellaiseen sievään muottiin, ettei kenellekään keski-ikäiselle tai sitä vanhemmalle kävylle vain tule paha mieli."

Totuuden ministeriö: Äänestäjät tyytyväisiä sähköiseen äänestykseen

2008-10-28T23:24:00.002+02:00

- Vaaliviranomaisten kautta meille on kerrottu, että äänestäjät ovat olleet hyvin tyytyväisiä järjestelmään. Toisaalta siitä kertoo myös suuri sähköisten äänien määrä, kertoo neuvotteleva virkamies Winston Smith Totuuden ministeriöstä.

Julkisuudessa on tänään kerrottu, että kolmessa kokeilukunnassa on ollut 232 keskeytynyttä äänestystapahtumaa. Äänestysrekisterin mukaan näissä tapauksissa äänestys aloitettiin, mutta äänestys keskeytettiin, eivätkä äänestäjät siirtyneet enää lippuäänestykseen. Smithin mukaan määrä on iso, sillä perinteisessä lippuäänestyksessä hylättyjen äänien määrä on selvästi pienempi.

Vahingossa äänestystä ei voi testaamisen perusteella voi keskeyttää. Ohjeen mukaan äänestäjän piti hyväksyä äänestämisensä painamalla ok-painiketta ja ottaa kortti laitteesta vasta sitten. Ongelma saattaa johtua siitä, ettei äänestäjä ilmeisesti ollut hyväksynyt äänestystään painamalla ok-painiketta, vaan hän on ohjeiden vastaisesti ottanut äänestyskortin kortinlukijasta suoraan ja palauttanut sen sitten vaalivirkailijoille.

Totuuden ministeriö arvioi saamansa palautteen perusteella kokemukset sähköisestä äänestyksestä. Yksi mahdollinen kehityskohta on se, jossa äänestäjälle annettaisiin jotenkin tieto äänestyksen mahdollisesta keskeytymisestä tai äänestyksen onnistumisesta.

Aiemmin Totuuden ministeriö on kertonut, että jos kokeilu onnistuu, sähköinen vaalisysteemi on käytössä laajemmin seuraavissa vaaleissa. Totuuden ministeriön vaalijohtaja Archie O'Brien pitää mahdollisena, että konevaali on vallitseva äänestystapa jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Lähteet:
Yle: Sähköisestä äänestyksestä jonkin verran ongelmia
Suomalaiset luottavat sähköiseen vaaliin

Vaalirahoitussotkusta

2008-06-08T23:43:00.003+03:00

Suomen Kuvalehti yllätti uusimmassa numerossaan (23/2008): Pääkirjoituksessa kannatetaan varsin selvästi uusia vaaleja kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi politiikkaan. Huonompana kakkosvaihtoehtona pitäisi sitten vähintään pistää pääministeri vaihtoon.

Kansikuvassa todetaan vaalikauden saavutukseksi se, että joka neljäs suomalainen suhtautuu nyt entistä kielteisemmin politiikkaan. Omassa tuttavapiirissäni yllättävänkin moni on kommentoinut luottamustaan politiikkaan "ei ole kärsinyt, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan" tai "ei voisi koko politiikka vähempää kiinnostaa".

Vaalirahoitusta uudistamaan on asetettu toimikunta. Eduskunnassa vaalirahoituksesta on vireillä aloite vaalirahoituksen verovähennyskelpoisuudesta sekä viime vuonna tehty aloite vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta.

Minusta mitkään pilipalisakot ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä eivät riitä. Näin kiukkuisella tuulella ollessani ehdottaisin, että ilmoittamaton rahoitus menetetään valtiolle ja kansanedustajan jatkokelpoisuus edustajantoimessaan selvitetään aina.

Ainakin seuraavat kansanedustajat ovat ilmoittaneet palauttaneensa vaalirahoitusta: Matti Ahde (SDP), Timo Kalli (Keskusta), Mauri Pekkarinen (Keskusta). Pitäisikö palauttamisen muka tehdä asiasta OK?

Edustajien kommentit muutenkin ällistyttävät. Ainakin minulle on syntynyt vaikutelma, että monet poliitikot eivät näe koko sopassa mitään ongelmaa — ainakaan muuta kuin sen, että jupakka tuli kaikkien tietoisuuteen ja nyt jotkin tahot kehtaavat vikistä aiheesta. Barrikadeilleko tässä pitää lähteä, perkele!

Puoluelöytöretkellä, osa II

2008-06-05T08:23:00.002+03:00

SDP:n jälkeen seuraavana listallani oli Vasemmistoliitto. Yhteydenotto toimi hienosti, sähköpostiini yksittäiselle henkilölle vastattiin puolessa tunnissa, ja kerrottiin suuri infopläjäys.

Päädyin mukaan infopläjäyksessä mainitulle vasemmistoristeilylle, jossa sain rautaisannoksen Vasemmistoliitto-tietoutta. Vasemmistoliitosta jäi myös tosi kiva fiilis ja tekemisen meininki. Linjaukset asioissa kuulostivat myös varsin hyvin omiin näkemyksiini sopivilta. Samoin Vantaan paikallistoimijat olivat mukavia ja toivottivat innokkaasti tervetulleeksi mukaan. Demareihin verrattuna ero tässä hyvin suuri.

Muista puolueista nopeimmat vastaajat oliva Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset. KD vastasi seuraavana päivänä, aika perusviesti ja lupaus lähettää lisäinfoa. Postissa tulikin pieni esiteläjä. PS vastasi muutamassa päivässä, viestin liitteenä oli dokumentteja ja siinä mainostettiin Vantaalla olevaa isompaa tapahtumaa, jonne en kuitenkaan valitettavasti päässyt.

RKP vastasi vähän reilussa viikossa, ja vaikka olin jo omassa viestissäni sanonut, että tuskin ovat kuitenkaan minun puolueeni, kaivelivat vastaajaksi markkinoilla tapaavani mukavan tyypin (Lars Stormbom, blogi suomeksi). Mielikuvani RKP:sta muuttuivat positiivisemmiksi, ja markkinoilla tapaamaani henkilöön olen vielä ehkä yhteydessäkin: hän on Vantaalla kaupunginvaltuutettu ja antoi puhelinnumeronsakin, jos haluan täsmäkysellä jotain.

Kokoomus, Keskusta ja Vihreät ovat sen sijaan yllättävästi hitaita vastaamaan. Ehkä niissä on käynyt sama juttu kuin paikallisdemareilla: viestit ohjautuvat jonnekin, missä kukaan ei niitä lue. Ei kyllä mitenkään rohkaise poliittiseen osallistumiseen. Näille puolueille täytetty lomake uudelleen, Vihreissä yhdelle tutulle myös lähetetty sähköpostia. Täytynee Keskustan ja Kokoomuksenkin kanssa kaivella jotain uusia yhteystietoja.

Vallan keskittyminen

2008-06-04T23:41:00.002+03:00

Hups, Enter väärässä paikassa, ja tyhjä blogientry... jos laittaisi jotain sisältöäkin.

Kansanedustajat ovat kiireisiä ja kalenterissa on paljon menoja. Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että tällöin voisi ehkä vähentää jotain toimiaan, monilla kun tuntuu kansanedustajan toimen ohella olevan kaikenlaisia muitakin sitoumuksia. Mihin kaikkeen yhden ihmisen aika riittää? Millaisia kytköksiä syntyy? Tuottaako vallan keskittyminen ongelmia ja eturistiriitoja?

Tutkailin koeluontoisesti sitä, moniko kansanedustaja on myös kunnan- tai kaupunginvaltuutettu. Laskentaa ei ole tarkistettu, mutta kertaluontoisella tutkailulla sain tulokseksi, että 72,5 % kansanedustajista on myös paikallistasolla vallan kahvassa, joten tapa on selvästi sääntö eikä poikkeus. Ainakin Kainuussa voi lisäksi olla vielä maakuntavaltuustossa.

Minun järkeni sanoo, että tämä ei ole hyvä asia.

Puoluelöytöretkellä, osa I

2008-06-03T21:33:00.003+03:00

Aina silloin tällöin valitetaan, että nuoria ei kiinnosta politiikka. Toisaalta, sitten kun jotain yritetään tehdä, on se masinointia tai mielipiteet ovat vääriä, ja pitäisikin pitää suunsa kiinni.

Oma poliittinen aktivoitumiseni alkoi uuden tekijänoikeuslain myötä vuonna 2005. Suunnilleen samoista ajoista olen hauduttanut ajatusta siedettävän puolueen etsimisestä ja siihen liittymisestä, mutta koska olen hidas, asia on edennyt vasta tänä vuonna.

Homma alkoi helmikuussa, jolloin liityin SDP:n naisverkoston postituslistalle. Aloitin demareista, koska aika monet suomalaisessa yhteiskunnassa arvostamani jutut ovat lähtöisin demareilta. Ensimmäinen tapaaminen tuli kohdalle aika nopeasti, kävin Dooris-tilaisuudessa eduskunnassa, puheenaiheena oli naisjohtajuus. Tilaisuudessa pidettiin esittäytymiskierros, mutta vaikka kerroin nimenomaisesti olevani puoluelöytöretkellä, kukaan virallisen tahon edustaja ei mitenkään ottanut heti kontaktia.

Kevään mittaan kävin jonkin verran muissa tilaisuuksissa ja lukupiireissä, ja kesän kynnyksellä kävin vielä parissa puheenjohtajakiertueen tilaisuudessa. Puoluetoimiston nuorempi sakki teki sinänsä ihan mukavan vaikutuksen, mutta he eivät ole puolueessa vallankäyttäjiä vielä. Demarien hallituksessa ollessaan toteuttaman politiikan ja puheissa esiintyvien linjausten ristiriita on kovin suuri; enkä voi välttää tunnetta, että demarit eivät enää oikeastaan ole vasemmistopuolue. Muutenkin vähän kateissa oleva fiilis jäi. Saa nähdä, tuoko uusi puheenjohtaja hommaan ryhtiä vaiko ei.

Tuomioni demareille on siis seuraava: Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta, eivätkä demarit voi loputtomiin ratsastaa kaukaisen menneisyyden saavutuksilla.

Ottaa aivoon

2008-05-26T11:04:00.002+03:00

Mediateollisuus sahaa mielestäni kovaa vauhtia omaa oksaansa ärsyttämällä kuluttajia moninaisin tavoin. Olin tovin pähkäillyt ajatusta mennä pahan median ostoboikettiin. Pahaa olisivat ainakin kaikkinaiset kuluttajan oikeuksia rajoittavat "kopiosuojaukset". Vesileimaukset ovat vähemmän pahaa, mutta nekin ovat ärsyttäviä. Arvon vielä tovin, mitä tehdä mm. Safari Bookshelfin kanssa (PDF:ssä on käyttäjäkohtaiset leimaukset). Levyllä ostettavat tietokonepelit ovat ärsyttäviä, koska oletuksena levyn pitää olla asemassa, jotta peliä voi pelata (onneksi on Gamersgate). Musiikissa kopiorajoituksista on pääosin luovuttu, mutta toisaalta, minulla on jo riittävästi hyvää musiikkia, ja samat firmat toimivat musiikki- ja elokuva-alalla. Jääköön hautumaan.

Pähkäily saa nyt luvan muuttua todellisuudeksi, koska tuoreen hovioikeuden päätöksen mukaan DVD-levyjen katselu Linuxilla on rikollista.

Ostoboikotti kestäköön nyt alkuun elokuun loppuun, jolloin arvioin tilannetta uudelleen. Boikotin linjaukset täsmentynevät lähiaikoina.

Uraani halkeaa...

2008-05-25T13:04:00.003+03:00

...Ja tuottaa lamppuun valkeaa Mutta millään muilla mailla Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla
(Eppu Normaali: Suomi-ilmiö)

Irkissä kiersi jokunen päivä sitten huvittava linkkinä yksi Säteilyturvakeskuksen Tshernobyl-muistopäivän kysymyksistä:

Voiko Suomen ydinvoimalat räjähtää? Kuinka monen prosentin mahdollisuus?

Muutamien kanavien kommenttien perusteella tämän kysymyksen tyhmyys ilmeisesti herätti ihmisissä suurta huvitusta, ilmeisesti sen perusteella, että tyhmät ihmiset eivät tajua, että ydinvoimala ei ole mikään tikittävä ydinpommi. Vastaus oli minusta kuitenkin jokseenkin huolestuttavan Eppu-mallinen:

Suomen ydinvoimalaitokset eivät voi räjähtää. Eivät myöskään mitkään muut tänä päivänä käytössä olevat reaktorit. Tämä on estetty fysiikan lakien avulla.

Minusta ydinvoima on tällä hetkellä kohtuullisen järkevä energiantuotannon vaihtoehto. Tällaiset vastaukset kuitenkin nostavat niskakarvat vähän pystyyn.

Lapsipornokortti toimii

2008-03-07T00:22:00.004+02:00

HS-raadin mielipiteet nettisensuurin hyväksyttävyydestä ovat surullista luettavaa:

56 prosenttia HS-raadin vastaajista katsoo, että internetsensuuri on tarpeen lapsipornon kaltaisen rikollisuuden torjumiseksi. Sensuuria ei pidä rikosten torjunnassa tarpeellisena 27 prosenttia. 17 prosenttia ei ota asiaan kantaa.

Haluaisinpa tietää, mitä raati olisi ollut mieltä vaikkapa tästä listasta (ripattu viimeistä kohtaa lukuunottamatta Tietokone-lehden uutisesta Selvitys: Web-sensuuri saa kannatusta puoluejohtajilta):

lapsiporno
väkivaltaiset sivut
tekijänoikeuksia loukkaavat sivut
nettipokeri ja muut rahapelit
terrorismiin rohkaisevat sivut
jotkut muut haitalliset tai rikolliset sivut
vääriä poliittisia mielipiteitä sisältävät sivut

Noh, en suostu heittämään vielä kirvestä kaivoon. Valtiollisesta ennakkosensuurista on sentään syntynyt edes keskustelua, joten lapsipornokortti ei vielä toimi ihan 100-prosenttisesti. Sentään 27 prosenttia ei pitänyt sensuuria tarpeellisena. Pisteet etenkin Sofi Oksaselle:

Kirjailija Sofi Oksanen kehottaa opiskelemaan sensuurin historiaa: koskaan sensuurilla ei ole onnistuttu kitkemään mitään kokonaan pois, ja sensuroitava taho on aina löytänyt maanalaiset keinonsa. Oksasen mielestä poliisin laatima salainen internetsivujen sensuurilista näyttää internetin Guantánamolta, jossa normaalit oikeuskäytännöt eivät enää päde.

STT kannattaa sensuuria?

2008-02-24T23:20:00.003+02:00

Tämänpäiväisestä onnettomasta uutisotsikosta päätellen STT kannattaa sensuuria. Uutinen meni läpi suureen määrään lehtiä, muun muassa:

Lapin Kansa: Poliisin suodattamille lapsipornosivuille pääsee vieläkin
Aamulehti: Lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla
Iltalehti: Lapsipornon suodatus vuotaa
Iltasanomat: Lapsipornon suodatus ei toimi
Helsingin Sanomat: Lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla
Kaleva: Poliisin suodattamille lapsipornosivuille pääsee yhä
Kainuun Sanomat: Poliisin suodattamille lapsipornosivuille pääsee yhä

Aidat ja aidanseipäät, niinpä niin. Näin se sananvapauskeskustelu muuttuu lapsipornokeskusteluksi.

Oikeusministerinkin mielestä elämme banaanivaltiossa

2008-02-23T13:43:00.002+02:00

Oikeusministeri Tuija Braxinkin mielestä suomalainen demokratia on romahtanut banaanivaltiotasolle.

Braxin mielestä suomalainen yhteenkuuluvuus eli sosiaalinen pääoma on rapistumassa. Poliittisen epävakauden ja järjestäytyneen rikollisuuden maaperä lisääntyy.

Vihreille nyt tästä vähän bonuspisteitä. Horjun yhä vihreyden ja demariuden välillä, eikä kovin moni puolue ole vieläkään täysin poissuljettu. Sen verran edistystä, että olen menossa ensi viikolla yhteen demareiden tilaisuuteen roikkumaan paikalla, vihreiltä voisi etsiä jotain vastaavaa.

R. Binky Sleipnir laukkaa yhä

2008-02-21T20:41:00.006+02:00

Automme, R. Binky Sleipnir, on tänään käytetty katsastuksessa ja sai luvan laukata jälleen vuoden eteenpäin. IHA-autokatsastus Konalassa on miellyttävästi auki peräti kahdeksaan.

Joskus muinoin lupasin katsausta auton kuluihin. Peruskulut vuodessa 1013 euroa (eli 338 euroa per kärsä) jakautuen seuraavasti:

vakuutus 680
ajoneuvovero 95
katsastus 62
öljynvaihto 56
rengasparkki ja renkaiden vaihdot 120 (muistinvarainen hinta)

Tyypillisesti vanhan auton kanssa tulee jotain korjattavaakin. Vuonna 2007 vaihdettiin jakohihna, polttimoita ja sulakkeita sekä korjattiin pakoputkea, tämän vuoden puolella ehditty korjata tuulilasinpyyhinten moottoria ja sivuvilkun kosketushäiriö.

Kun ostimme auton, sillä oli ajettu n. 250 tkm. Tämänhetkinen mittarilukema on n. 265 tkm, eli on sillä jokunen kilometri ajeltu. Luksusta on se, miten helposti iltaisin voi singahdella pääkaupunkiseudulla itä-länsi-suunnassa tai miten näppärästi ampaisee jonnekin hieman kauemmas, vaikkapa Lohjalle tai Tuusulaan.

Vaikka auton omistamisesta nyt pitäisikin tuntea suurta syyllisyyttä, etenkin koska automme on vanha ja suurikulutuksinen, olen ollut vuoden verran hyvin tyytyväinen autoilija. Kimpassa omistaminen on toiminut kohtuullisen hyvin, ja vaikka emme asukaan ihan lähekkäin, auton vaihtaminen käyttäjältä toiselle on tähän asti onnistunut kohtuullisen helposti.

Elämää sensuurivaltiossa

2008-02-15T14:43:00.010+02:00

Vuoden 2007 alussa tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista. Lakia vastaan esitetttiin jo aiemmin paljon kritiikkiä, ja nyt käytännön sensuuritoimet ovat nousseet otsikoihin, koska lakia kohtaan kriittinen sivusto, lapsiporno.info on myös päätynyt sensuurin kynsiin.

Monet muut tahot ovat jo ottaneet asiaan paljon paremmin kantaa:

Alla pari lainausta hallituksen esityksestä osana seurantaani siitä, ovatko eduskunna n linkit nykyisin pysyviä vai tilapäisiä linkkejä.

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta totesi lausunnossaan lakiesityksestä seuraavaa: "Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen." (Lausuntokooste hallituksen esitysluonnoksesta 9.6.2006, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lausunto, sivut 29-31)

Hallituksen lakiesityksen otsikon YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT kohdassa 3 otetaan kantaa suhteeseen perustuslakiin: "Lapsipornon levityksen ja hallussapidon säätäminen rangaistavaksi merkitsi siis samalla sitä, että säädettiin rajoitus sananvapaus –nimiseen perusoikeuteen. Toisin sanoen rikostunnusmerkistön täyttävien tekojen tekemistä, kuten esimerkiksi kuvien levittämistä sähköisen viestinnän keinoin, ei enää voi vaatia suojattavaksi sananvapauteen vetoamalla. Lisäksi ehdotetun lain osalta on otettava huomioon se, että sen tarkoituksena on ainoastaan varmistaa se, että poliisilla on oikeus luovuttaa laatimansa ulkomaisia lapsipornomateriaalia sisältäviä sivuja koskeva luettelo teleyrityksille. Itse sivustoille pääsyn eston on tarkoitus jatkossakin perustua teleyritysten vapaaehtoisille toimille."

Kädetän HTML:n kanssa, siksi pieniä korjauksia... puuh, aivot.

Sähköntarve on ikuista...

2008-01-02T20:32:00.000+02:00

...mutta toivottavasti pienenevää. Vuonna 2008 pyrin pienentämään taloutemme sähkönkulutusta, joka on Ihan Liian Suuri 2 hengelle (6 MWh). Otin lopulta sähkömittarin käyttöön, joitakin lukemia: wagner (olohuoneen tietokone) 128 W, Philips BrightLight -kirkasvalolamppu 58 W, Sony Bravia KDF-50E2000 (50" taustaprojektiotelevisio) 171 W, Dell 2407WFP -näyttö (peruskäytössä) 47 W. Mittaukseni keskeytyivät turkasen kapistuksen lakatessa toimimasta, koska paristot tyhjenivät.

Tämä johtaa minut seuraavaan kysymyksiin: Miksi sähkömittari ei voisi ottaa sähköä suoraan seinästä? Miksi siinä käytetään tyhmiä paristoja (1128MP, 1166A, AG13, D76A, G13A, GPA7, GPA76, LR44, LR1154, L1154, PX675A, PX76A, RPX675, S76, V13GA, 357A, RW82, KA, A76, 208-904, SB-F9, G13-A, CA18, CA19, LR44) fiksujen paristojen (AA tai AAA) sijasta? Miksi tyhmillä paristoilla on noin monta eri nimeä?

Sähkömittarin paristojenkäyttöön on ainakin yksi looginen selitys, nimittäin se, että sähkökatkoksen sattuessa mittaustulokset eivät katoa. Tyhmien paristojen käytölle en keksi selitystä. Niitä ei myöskään saa helposti ihan mistä tahansa kaupasta.

Vuodenvaihteen ja valtavan sähkönkulutuksemme innoittamana tein jälleen sähkönhintavertailun. Vuodenvaihteessa yleensä vuosikulutuskin on selvillä, koska tasauslasku on tullut äskettäin. Hintapalveluja ovat ainakin vaihtovirta.fi ja sahkonhinta.fi – ensimmäisessä voi helposti myös tehdä uuden sähkösopimuksen.

Tällä hetkellä kulutuksen pienentämiseen tähtääviä toimenpiteitä: Asennan Topfield 5100 -digiboksiini idleHDD- ja Standby-TAPit, pidän olohuoneen tietokoneen pois päältä silloin kun sitä ei oikeasti tarvita (ja mietin sen vaihtamista vähävirtaisempaan ratkaisuun), tarkistan Wiin Connect24:n olevan pois päältä, mittaan eri laitteiden sähkönkulutuksen ja pyrin optimoimaan laitteita parempaan suuntaan. Lähes kaikki peruslamput on jo vaihdettu energiansäästölamppuihin, olohuoneessa on pari halogeenia, mutta uusia halogeenivalaisimia en enää osta.

Suomessakin on muuten ehdotettu hehkulamppujen myynnin kieltämistä. Laki on tällä hetkellä talousvaliokunnan käsiteltävänä, saa nähdä miten käy. Power corrupts but we still need electricity.

Mikrolainaaminen on addiktiivista

2007-12-18T00:38:00.000+02:00

Lähestyvän joulun kunniaksi otin lisää mikrolainoja Kivasta. Budjetin puolesta saan vielä pari mikrolainaa ennen seuraavaa kehitysapukautta – laitan siis aina verotustietojen valmistuttua 0,7 % kehitysapubudjetiksi itselleni – ja jos varaa on, voi toki ylittää budjettinsa. Mikrolainakarttani näyttää nyt tältä (Samoa ei erotu, ja Tadzikistanissa on kaksi lainaa):

Täsmällisempi kartta (Samoa jälleen maailman reunan ulkopuolella) tai lainaajasivuni kertovat lisää.

Kivan kautta on lainattu kaikkiaan pian 17 miljoonaa dollaria ja lainakohteita on ollut yli 26 tuhatta. Minusta ihan vaikuttavia lukemia. Jos olen reipas, käyn läpi etäkurssin mikrolainoista, mutta katsotaan.

Suorana apuna ostin juuri 3 metriä vesiputkea Keniaan ja moskiittoverkkoja lahjaksi lehmästä. Jonkin verran suora-apurahaa jää vielä ensi vuodelle. Koska kotimaassakaan kaikki ei ole täydellistä, mikä aina välissä unohtuu, osallistuin pienellä summalla myös SPR:n hyvä joulumieli -keräykseen

Autoilu ja julkinen liikenne

2007-08-09T17:03:00.000+03:00

Auton ostamisesta huolimatta työmatkat sujuvat edelleen julkisilla - kotoa keskustaan kun ei ole pienintäkään järkeä mennä autolla. Duunin parkkikselle voisi varhain tulemalla saada auton, mutta menisi varmasti koko lailla sama aika kuin junalla ja kävelemällä.

Jahka matkakortin kauteni lähenee loppuaan, aion vaihtaa suoraveloituslippuun, jolla yöliikenteestä ei tarvitse maksaa ekstraa ja joka 12. kuukausi on ilmainen. Vallan mainio lippuidea.

Auto sinänsä on kyllä oikein mainio ylellisyyskapine. Pian tulee taas mittariinkin runsaasti kilometrejä, koska aiomme ajaa sillä Hyrynsalmelle ja takaisin. Tiehallinnon välimatkapalvelun mukaan 607 km suuntaansa. Laukkaa, R. Binky Sleipnir, laukkaa!

Venyvä kulutusomatuntoni

2007-06-26T00:28:00.000+03:00

Sony on evil. Meillä on silti juuri äsken ostettu Bravia KDF-50E2000 50" taustaprojektio-televisio - koska se osui kohdalle niin kivaan hintaan. Lidlkin on ainakin vähän evil. Silti teemme siellä ostoksia säännöllisesti (nyt kun meillä on auto): kolaa, appelsiinimehua, myslipatukoita. Kolaa on helppo raahata iso määrä, kun Lidlissä on kätevästi 6 kpl 2 litran pulloja yhdessä pönikässä. Appelsiinimehun hinta/laatu-suhde on erinomainen. Myslipatukoilla korvaan suklaahimoa.

Kuinka paha olen ostaessani näitä tuotteita? Lähi-S-marketistamme saa Vip Solo Cola lightia erinomaisen sopuhintaan. Juon varsin sujuvasti myös Rainbow-appelsiinimehua (tai jotain muuta halpismerkkiä), joskin Lidl-mehu on kyllä lisännyt elämän luksusta hieman. Myslipatukoilla saan ehkä edistettyä aavistuksen laihdutustavoitteitani, ja jos laihdun, säästän kansantaloutta välttämällä lihavuustauteja.

Mihin vastuullisen kuluttajan raja pitäisi vetää? Mikä on tarpeetonta ylellisyyttä, kuinka paljon haluan ja jaksan vastustaa suuryritysten kuluttajien/työntekijöiden oikeuksien polkemista?

Tänään taidan tyytyä tuntemaan syyllisyyttä vastuuttomasta ostoskäyttäytymisestäni. Lupaan kuitenkin tarkistaa seuraavan kerran lähikaupoissa niiden myslipatukkatarjonnan ja verrata hinta/laatu-suhdetta ja testata makumieltymyksiäni myös muilla kuin Lidlin patukoilla.

Free Thursday

2007-06-14T23:35:00.000+03:00

Open Tuesday (OT) jatkaa nollatiedotuslinjaansa. Ihmetyttää verkostoitumistapahtuma, joka a) ei ole säännöllisesti ja b) on täysin kädetön tiedotuksen suhteen. Miten tyypit edes kuvittelevat sen voivan toimia?

OT:n sakille on nyt vaihtoehtona Free Thursday (FT), joka oli tänään toista kertaa ja on jatkossakin aina kuukauden toisena tiistaina. Nimilapuista tykkään, on mukavaa kun voi vähitellen oppia ihmisten nimiä. YT-neuvottelujen lomassa tilaisuus käydä juttelemassa nörttipuhetta (mm. organisoitu keskustelumm, OpenMoko, N800 ominaisuuksista jne.) ihmisten kanssa osui tosi hyvään saumaan. Ekan kerran olinkin missannut, tänään paikalla oli minun lisäkseni seitsemän ihmistä, ja lisää ehkä kävi vielä myöhemmin. Olin liian väsynyt hakeakseni auton tänään, uusi yritys huomenna.

Verkostoitumistapaamisten voittaja ainakin toistaiseksi (FT:n osalta on vähän varhaista sanoa) on Nice Tuesday (NT)- tulevat tapahtumat kerrotaan täsmäpäivämäärin ja alustavin aihein vuoden 2008 alkuun asti. NT:n esitelmät ovat myös olleet harvinaisen korkealaatuisia muihin kokemuksiini verrattuna. NT:ssä ei pääsääntöisesti ole sponsorointia, vaan järjestäjäpoppoo varaa tilan ja kukin maksaa omat syömisensä/juomisensa. Tähän mennessä on ollut yksi sponsoroitu tapahtuma.

Sponsoroimattomuus ei kuitenkaan ole menoa haitannut, vaan muut tapahtumat, aiemmin mainitut (FT poikkeuksena, koska se a) on jo säännöllisesti ja b) siellä ei ole esitelmiä sinänsä) sekä esim. Mobile Monday (MM) ja IGDAn tapaamiset voisivat ottaa mallia. IGDA on tosin jo melko hyvä (eli mailaavat ainakin pääsääntöisesti ajoissa ja kertovat usein vähintään päivämääriä hieman etukäteen), mikä kertoo paljon täkäläisten verkostoitumistapahtumien tilasta. Valikoimani toki ei ole valtavan kattava.

Kaikki yllämainitut ovat kovin kolmannella kotimaisella nimettyjä - seuraava verkostoitumistapahtuman perustaja voisi ehkä nimetä sen ainakin myös suomeksi.

Nalle Puh, zen ja elämän tasopohjaisuus

2007-06-12T01:00:00.000+03:00

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Valitettavasti kiinalaisessa merkityksessä.

Viime aikoina olen pohtinut yhtymäkohtiani Nalle Puhiin. Nimenomaisesti siinä, että meillä molemmilla on pienet aivot... Nalle Puh on ehdollistettu hunajaan, ja minulla taas on välissä liian suuri into kahmia kaiken maailman velvollisuuksia. Nyt muutama velvollisuus iskee samanaikaisesti, ja se tuntuu rankalta. Mutta ehkä hunaja, tai siis kokemuksen kartuttaminen ja uuden oppiminen, tekee hommasta sen arvoista.

Onneksi kuitenkin elämä on selvästi tasopohjainen roolipeli, ja olen juuri noussut yhden tason. Jaksaminen alkoi olla kovin vähissä, mutta nyt tuntuu samalta kuin vaikkapa Diablossa tasonousun jälkeen - terveys- ja manapisteet pomppasivat täysiksi, ominaisuuksiin saa jakaa vähän pisteitä ja lisäksi saa vielä valita yhden uuden taidon. Jeejee.

R. Binky Sleipnir

2007-02-14T23:21:00.000+02:00

Otsikon tuttavuus on auto, josta omistan kolmanneksen. Olin pitkään miettinyt kimppa-autoa, kun autolla aina joskus olisi tarvetta, mutta omaa autoa ei oikeastaan kannata omistaa. Viimeisen kuukauden ajan minulla oli Smart Travelin halpisvuokra-auto, ja mittariin kertyi suunnilleen 1200 kilometriä, kylläkin nyt sitten tuli hoidettua vuori asioita, jotka olivat odottaneet, että olisi auto joltain taholta lainassa.

Auton nimi johtuu siitä, että kolmella omistajalla on kullakin oma nimeämismallinsa asioille: minulla robotit, kahdella muulla omistajalla puolestaan Discworld ja pohjoismainen mytologia. Lenin-setää mietittiin myös nimeksi (koska auto on punainen), mutta tähän olisi ehkä kyllästytty turhan nopeasti.

Mitäs muuta autosta? Se on teini-ikäinen, takavetoinen farkku-Volvo automaattivaihteilla. Minustakin on nyt hyvää vauhtia tulossa Volvo-käännynnäinen, isoissa autoissa on omat kivat puolensa, ja takavetoisuuden ansiosta R. Binky Sleipnir kääntyy yllättävän näppärästi niin isoksi lotjaksi. Tarkoitus on ajella sillä nyt tovi, ja mennä jossain sopivassa vaiheessa autotohtorin kuntotarkastukseen, jotta saamme paremman käsityksen odotettavissa olevista huoltotarpeista. Saa nähdä, miten sekopäiseksi autohanke osoittautuu...

P.S. Kolmannesomistuksesta muistuu mieleen, että omistan myös kolmanneslehmän jossain Afrikassa, ostimme samalla sakilla tovi sitten kehitysapulehmän. Nyt on vielä käyttämättä 134 euroa, joilla tarkoitus ostaa nämä:

6 kanaa, 24 euroa
5 sikaa, 55 euroa
1 vuohi, 30 euroa
15 puuntaimea, 15 euroa
Siemeniä ja kuokka, 10 euroa

Viinasta, poroista ja laivamatkoista

2006-10-26T23:56:00.000+03:00

Palasin äskettäin matkalta Tallinnasta. Tarkoituksena oli viettää rentouttava viikonloppu nykyisin harvemmin nähtävien kavereiden kanssa, syödä hyvin Olde Hansassa ja shopata jonkin verran. Tämän tarkoituksen matka onnistuikin täyttämään vallan mainiosti, mutta herätti ohessa myös ajatuksia suomalaisista ja alkoholinkäytöstä.

Aina välissä juurikin Tallinnassa käydessään tekisi mieli esittää olevansa jotain muuta kuin suomalainen, kun nolottaa törmätessään suomalaisiin känniääliöihin. Varsin pieniä riesoja viimeksi, yksi seurue hoilaamassa terminaalissa suureen ääneen ja hotellissa jotain teinixejä, jotka kylläkin häiritsivät yöunta, kun huutelivat ja paukuttelivat ovia.

Virossa suomalaisia kutsuttiin alkoholinkäytön ja riehumisen seurauksena poroiksi. Nimi tuskin katoaa minnekään, mutta britit ovat kuulemma viemässä suomalaisilta riehujien kruunua. Terve menoa, sanon minä.

Mikä siis on mennyt pieleen suomalaisessa alkoholikulttuurissa? Kalevalassa olutta arvostetaan, mutta paloviinan myötä alkoholista tulee paheksuttavaa. Kieltolaki löi sitten järjelliselle alkoholinkäytölle ilmeisesti viimeisen sinetin. (Laajemmin suomalaisesta alkoholikulttuurista voi lukea Wikipediasta.) Jossain vaiheessa humalassa riekkumisesta on tehty suunnilleen kansallinen luonteenpiirre ja ylpeilyn aihe, sen sijaan että moinen holtiton alkoholin käyttö seurauksineeno olisi paheksuttavaa.

Toivottavasti kuitenkin päädytään edes vähitellen parempaan suuntaan. Haluan ainakin ajatella, että omassa kaveripiirissäni alkoholia osataan käyttää suhteellisen järkevästi. Täytyy tosin tunnustaa, että tuli itsekin äsken nautittua vähän liikaa - olimme avomieheni vanhempien luona, jossa viskilasini täyttyi myyttisesti itsekseen vähän väliä. Viski oli kyllä hyvää, ja koska olen jo oppinut juomaan ohessa riittävästi vettä, ei ollut edes krapula seuraavana päivänä, mutta turhan monta annosta siinä oli.

Nuorista ja alkoholista oli vielä tarkoituksenia sanoa jotain, mutta juuri nyt mielipiteeni vaativat vielä ajattelua, joten ehkä joskus toiste.

Mielenosoituksista

2006-10-08T18:29:00.000+03:00

Mielenosoitukset tuntuvat kestoaiheelta näissä kirjoituksissani. Hesari uutisoi, että viime vuonna Helsingissä järjestettiin ennätysmäärä mielenosoituksia, kun taas tänä vuonna on palattu suunnilleen normaalille tasolle.

Tänään tarjolla olisi ollut kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistoksi. Sain tuttavilta kaksi tekstiviestiä aiheesta, mutta tänään ei vain kerta kaikkiaan kyennyt lähtemään liikkeelle.

Huomenna maanantaina osoitetaan puolestaan mieltä opintorahan korottamiseksi ja torstaina puolustetaan hallituksen alkuperäistä esitystä hedelmöityshoitolaiksi. Esitys on kiintoisaa luettavaa, ja aihe herättää ihmisissä runsaasti tunteita: kävin äsken irkissä pitkällisen keskustelun aiheesta erään ystäväni kanssa. Keskustelu kierteli mielenosoituksesta luovuttajan vastaan lapsen oikeuksien kautta ihmisen oikeuteen saada jälkeläisiä ylipäänsä.

Tekijänoikeusrintamalla mielenosoitusten järjestelyissä voitaisiin ottaa oppia monista tahoista. Esimerkiksi eläinoikeusaktivistit järjestivät viime vuonna peräti 129 mielenosoitusta. Määrä ei tokí korvaa laatua, mutta enemmänkin ehkä voitaisiin tekijänoikeusrintamalla saada aikaan asioiden pitämiseksi tapetilla.

Mielenosoitukset kuitenkin vaativat runsaanpuoleisesti väkeä ollakseen vaikuttavia. Pienemmällä väellä ehkä saataisiin aikaan jotain vähän isompaa silloin tällöin, vaikkapa kuluttajan oikeuksien päivänä (15.3.), kirjan ja tekijänoikeuksien päivänä (23.4.), julkisten palvelujen päivänä (tämä on aika mahdoton näin Suomessa, koska päivä on 23.6.), television päivänä (21.11.) tai muina soveltuvina ajankohtina. Pitääpä vähän haudutella ajatuksia.

Maanantaimielenosoituksista

2006-08-09T00:55:00.000+03:00

Pysäyttäkää sota -verkosto järjestää Helsingissä joka maanantai mielenosoituksen Israelin sotatoimia vastaan. Nämä mielenosoitukset ovat suunnilleen niihin aikoihin kun lähden töistä, joten olen osunut näkemään ne kaikki vähintään ohimennen. Viimeksi ohimennessäni tulin ajatelleeksi, että itse en menisi marssimaan mukaan, koska mielenosoitus on niin selvästi Israelia vastaan. Lähi-idässä vikaa lienee niin sysissä kuin sepissäkin.

Sodat tuntuvat jotenkin kovin etäisille: olen sen verran nuori, että Suomessa ei minun elinaikanani ole sodittu. Talvi- ja jatkosodasta on toki puhuttu paljon, ja mummoni kertoi tarinoita evakkoon lähtemisestä - kahdesti: ensin pakoon venäläisiä ja sitten pois saksalaisten jaloista. En onneksi ole missään sellaisessa asemassa, jossa joutuisin yrittämään ratkoa maailman kriisipesäkkeiden (Libanon, Darfur, Afganistan, Irak, jne.) ongelmia, joten voin keskittyä toivomaan vilpittömästi, että ongelmia saadaan ratkottua ja että tilanne helpottuisi.

Sen lisäksi, että Suomessa ei hetkeen ole sodittu, ei isompia mullistuksia muutenkaan ole ollut, vaikka 90-luvulla oli hyvin paha lama, hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on kyseenalainen, yhä useammat tekevät pätkätöitä, työttömyys on suurta ja muitakin ongelmia riittää. Ainakin osin tämä johtunee siitä, että suomalainen kansanluonne tuntuu olevan kovin flegmaattinen, ja asiat toki ovat monella mittapuulla yhä erittäin hyvin.

P.S. Lehmä on muuten yhä ostamatta, mutta kaikki pikkuostokset on tehty, viimeisimpänä valoa.

Kehitysavusta

2006-05-10T00:27:00.000+03:00

Sain lopulta luettua loppuun ikuisuusprojektina junalukemisena kulkeneen Jeffrey Sachsin kirjan The End of Poverty : Economic Possibilities for Our Time. Kirjan innoittaman tulin lukeneeksi netistä myös paljon muuta kehitysapuun ja kehitysmaiden sekä kehitysmaiden auttamiseen liittyvää, mm. YK:n Millennium Development Goals. Kehitysyhteistyökuvioista tuli sitten juteltua useiden kaverien kanssa myös irkissä.

Eräällä ystävälläni on jo useiden vuosien ajan ollut kummilapsi Plan Suomen kautta. Aina satunnaisesti mielessäni on käynyt ajatus ottaa oma kummilapsi, mutta syystä tai toisesta en ole saanut tätä aikaan. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kerrottiin äsken toimittajasta, jonka ystävä antoi tälle joululahjaksi lehmän. Kuulostaako hassulta lahjalta? Lehmä annettiin perheelle Ugandassa, ja toimittaja matkusti paikan päälle tekemään aiheesta jutun.

Kehitysyhteistyökuviot ovat nyt selvästi pyörineet aivoissa riittävästi siihen, että voisin lopulta saada itsekin jotain aikaan. Aluksi mietin jonkinlaista "omatuntoveroa", kun tänä vuonna tulee lenneltyä aika paljon – Helsinki-Meksiko-Teksas-Meksiko-Helsinki, Helsinki-Osaka-Helsinki, Helsinki-Riika-Helsinki, mutta loppujen lopuksi päädyin tavoitteseen käyttää 0,7 % omista bruttotuloista johonkin kehitysyhteistyöhön liittyvään.

Miksi juuri 0,7 %? Jo vuonna 1970 rikkaat maat lupasivat käyttää 0,7 % bruttokansantuotteesta kehitysapuun. EU-maat ovat luvanneet nostaa kehitysapua 0,56 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Suomen tämänhetkinen kehitysapu on jotakuinkin 0,35 prosenttia. Useiden järjestöjen yhteiskampanja 0,7 prosenttia pyrkii saamaan Suomen kehitysavun YK:ssa sovitulle tasolle vuoteen 2010 mennessä.

Kertasummana 0,7 % bruttotuloista on toki rahaa, mutta se on rahasumma, joka minulla on hyvin varaa käyttää – paljon turhempaankin tulee koko ajan kulutettua.

Aiemmin mainittu lehmälahja vetosi minuun suuresti käytännöllisyydellään, joten päädyin tutkailemaan muutenkin World Visionin lahjakauppaa. Yksin en saisi lehmää, mutta onnistuin puhumaan avomieheni mukaan hankkeeseen, jolloin saamme seuraavat asiat:

lehmä, 400 euroa
puuntaimia, 20 euroa
koulutarvikkeita, 25 euroa
terveystarkastuksia, 30 euroa
valoa, 40 euroa
Aids-työ, 24 euroa

Mitään ei ole vielä ostettu (budjetti on runsaan matkailun takia hieman venytetty tällä hetkellä), mutta kesän aikana on tarkoitus saada ihan oikeasti aikaan näiden suhteen.

Verkostoitumisen onni ja autuus?

2006-05-04T08:32:00.000+03:00

Viime tiistaina oli jälleen Open Tuesday, jonka on tarkoitus toimia Open Source -ihmisten verkostoitumistapahtumana. Se on järjestetty neljä kertaa, ja on kehittymässä ihan hyvään suuntaan. Ensimmäisellä kerralla ei ollut varsinaista oikeaa ohjelmaa, mutta tapahtuman ideoijat kertoivat näkemyksiään. Paikalla oli sen verran paljon tuttuja, etten juurikaan jutellut uusien ihmisten kanssa. Toisella kerralla esittäytyi Nomovok — tällä kerralla oli myös bussilakko, joten oli pakko puhua uusien ihmisten kanssa tai olla hiljaa. Kolmannella kerralla esittäytyi Novell ja lisäksi Harri Hursti kertoi kokemuksistaan sähköisten äänestysjärjestelmien kanssa. Ja nyt uusimmalla kerralla Ari Jaaksi kertoi Nokian näkemyksistä open sourcen hyödyntämisessä 770:n kanssa. Hupaisana yksityiskohtana: yleensä olen ollut 50 % paikalla olleista naisista (poislukien työntekijät, paikalle sattumalta harhailleet, jotka jäivät juomaan ilmaisen drinkin, sekä baarissa jo aiemmin olleet naiset, jotka yleensä lopettelivat juomansa suhteellisen nopeasti ja haihtuivat paikalta), mutta eilen osuuteni oli vain 33 % - edistystä on siis tapahtunut.

Viime aikoina Open Tuesday on ollut kiintoisin tapahtumista (huomasin muuten juuri trendin firmoissa, kaikki ovat tähän mennessä alkaneet N-kirjaimella, mikäköhän mahtaa olla seuraava), ja aion käydä siellä jatkossakin. Muita verkostoitumistapahtumia kartallani ovat Mobile Monday, IGDAn kuukausittaiset tapaamiset ja Nice Tuesday, IT-alalla työskentelevien naisten verkostoitumistapahtuma. Ensi tiistaina on vakaa aikomus päästä lopulta paikalle jo Nice Tuesdayn esitelmävaiheeseen.

Verkostoitumistapahtumien paikat sekä Mobile Mondayn, IGDAn ja Open Tuesdayn tapauksessa ovat vähän hämmentäviä: avointa tilaa on vähän, jos haluaa näyttää esityksiä, valkokankaat ja projektorit joutuu ehkä hoitamaan paikalle itse ja kaikki eivät kuitenkaan voi nähdä, koska siellä täällä on pylväitä tai seiniä. Helsingin keskustaan tarvittaisiin selvästi jokin pienehkö pub-auditorio. Isompia paikkoja kai olisikin tarjolla, mutta niihin pitäisi olla huomattavasti enemmän yleisöä (300+). Open Tuesdayssä oli kerran printattu ihmisille tarralaput, mikä oli minusta ihan hyvä ajatus. Veisin tätä vielä sen verran pidemmälle, että lisäisin samaan lappuun joitakin kunkin ihmisen kiinnostuksen kohteita tai taustoja (vaikka työpaikan), niin keskustelun alkuun pääsisi helpommin, ja ihmisten nimet oppisi muistamaan paremmin — vaikka kuinka suomenkielisessä keskustelussa muistamattomuus ei käykään ilmi kovin helposti.

Tässä kuussa verkostoidun myös kaukomailla: Ystäväni Lasu on kovasti innostanut minua mukaan toimintaan Debianin parissa, ja tämä eteneekin, joskin hyvin, hyvin hitaasti. Olen menossa Debconfiin, jossa toivon saavani aikaan aloittaa suomenkielisten käännösten tutkailun. debian-l10n-finnish-postituslistalla oli äsken puhetta suomenkielisten man-sivujen orpoudesta, ja käännösten kautta päässen luontevasti mukaan toimintaan. Jos aikaa ja tarmoa on, voin vähitellen yrittää laajentaa muuhunkin, etenkin kun aiemmin mainittu ystäväni pitää myös paketointikoulua.

Mitä iloa kaikesta tästä verkostoitumisesta sitten on? Esitykset ovat joskus todella hyviä, epämuodollinen keskusteluvaihe ennen ja jälkeen toimii pehmeänä laskuna muodostaa kontakteja (ainakin minulle on helpompaa mennä mukaan johonkin toimintaan, jos tunnen jo jonkun aktiivin) ja tapahtumissa törmää toisinaan tuttuihin ihmisiin, joita muuten näkee harvoin.

Tyypit

2006-04-11T22:23:00.000+03:00

Mielenosoitus oli ja meni, osanottajamäärä oli pienehkö, mutta mielenosoituksen jälkeen osa väestä jatkoi lasipalatsiin kaakaolle. Paikalla oli joitakin ihmisiä tietoyhteiskuntapuolueesta. Aioin alun perin mennä seuraamaan perustamiskokousta, mutta olin kipeänä, enkä sitten mennytkään.

Tietoyhteiskuntapuolue sinänsä on kiintoisa hanke, ja harkitsen parhaillaan kannattajakortin täyttämistä. Puolueohjelma on toki alkuvaiheessa ohuehko, ja kaikki avainhenkilöt, ainakin tässä vaiheessa, ovat miehiä, mikä johtaa vähän vaikutelmaan herraklubista.

Lähetin äsken palautettakin tyypeille, sisältö runsaasti tiivistettynä tässä:

Tasa-arvo yhdeksi lisäkivijalaksi. Samasta työstä sama palkka, vanhemmuuden kustannukset tasattava työttömyyskustannusten tapaan.
Jollain tavalla profiloiduttava myös oikeisto/vasemmisto-akselilla, vaikka sitten asiakohtaisesti.
Ryhmäkuri on ydinkysymyksissä oltava. Miten voi äänestää puoluetta, jolal ei ole sitovaa yhteistä linjaa juuri missään?

Reilu kuukausi sitten luettavaksi lataamani pino puolueohjelmia on yhä lukematta. Ehkä niihin vielä jossain vaiheessa päästään. Vakaa pieni aikomus on yhä valita jokin puolue, ja mennä jossain määrin katselemaan touhuilua myös sisältä päin.

Masinointirintamalla juuri nyt ei ainakaan minulla ole mitään valtavaa käynnissä. Pyörittelen mielessä epämääräisellä tasolla erilaisia kansanvalistustapahtumia, joissa voisi jakaa Copy Controllin arvoitusta luettavaksi ja mahdollisesti näyttää lyhyttä opetusvideota, jos jostain saataisiin aikaan yhtä nerokas lyhytpätkä kuin Trusted Computingista tehty (videopätkän voi ladata legal torrentsista tai suoraan tekijöiden sivulta.

Vantaan hiljaisuus

2006-03-12T21:57:00.000+02:00

Pitkähköön lokitushiljaisuuteeni ei ole oikeastaan mitään yksittäistä, tai edes kovin hyvää syytä. Viimeisen kirjoitukseni jälkeen eniten huomiota julkisuudessa lienee saanut Muhammed-pilakuvatapaus. Koska kaikki tietävät jo mistä on kyse, en kertaa jupakan taustoja. Omat näkemykseni ovat yhä huojuvia: sananvapauden ja liiallisen loukkaavuuden väliin on joskus vaikea vetää rajaa.

Lähiaikoina eduskunnassa käsitellään Valtioneuvoston kirjelmää Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ja neuvoston puitepäätökseksi (teollis- ja tekijänoikeusrikoksista) eli ns. häpeärangaistuslaki. Tähän liittyen eilen masinoitiin jalkapuu ensi viikolla pidettävää mielenosoitusta varten. Mielenosoituksesta tiedotetaan lähiaikoina lisää masinointi.orgissa.

Muuten olen sitä mieltä, että eduskunnan linkit ovat rumia - vai mitä pidätte tästä: http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?${html}=ue5000
&${APPL}=ueasia&${BASE}=ueasia&${THWIDS}=1.28/65134&${THWUR
LSAVE}=28/65134 ?

Toisten työn kopiointi

2006-02-08T08:53:00.000+02:00

Vaihteeksi hieman parempia uutisia tekijänoikeusrintamalta: Tietoyhteiskuntaneuvosto julkisti eilen raporttinsa Tulevaisuuden elinvoimainen Suomi pääministeri Matti Vanhasen johdolla ja viime vuonna pitkän punnertamisen jälkeen uusittua tekijänoikeuslakia ehdotetaan raportissa uudistettavaksi. Matti Vanhanen kommentoi Tietokone-lehden uutisessa:

Tekijänoikeuslain valmistelun kritiikissä viime syksynä minua hämäsi se, että kritiikissä oli hieman sellaista sävyä, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan.

Lausunto kuulostaa ehkä äkkiseltään siltä, että kaikkihan me voimme kannattaa tätä - ei toisten työtä tietenkään pidä noin vain saada kopioida. Mutta entä, jos muutetaan kommenttia hieman:

Toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan normaalin käytön ja varmuuskopioinnin rajoissa sekä julkaistun kulttuuriperinnön saatavuuden turvaamiseksi.

Ensimmäisessä kommentissa mainittu krittiikki alkaakin ehkä kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta, sen sijaan että yritysten annetaan toimia täysin vapaasti suojausten suhteen. Esimerkiksi tässä BBC:n uutisessa kirjastot ilmaisevat huolensa kopiosuojausmenetelmien suhteen.

Musakauppa-arvioita

2006-02-02T00:50:00.000+02:00

Arvioidaanpa nyt sitten lopulta myös Vaio-kampanjalla huomiota hankkinut maxmusic.fi. Tuotteen lataaminen edellyttää MaxMusic-soittimen asentamista. MaxMusic-soitin löytyy vain Windowsille. Mistään sivustolta ei löydy mielestäni oleellisia tietoja, esimerkiksi seuraavia:

Missä muodossa kappaleet ladataan
Mitä kaikkea ostetuilla kappaleilla voi tehdä
Yhtään mitään infoa palvelusta (jos ei lasketa "powered by Securycast" -tekstiä)

Biisi.fi:tä olin jo aiemmin kommentoinut sen verran, että ne menivät suoraan ei-listalleni, mutta tänään eksyin surffaamaan paikan infosivulle, jossa todetaan näin: "Jotta kaikki halukkaat saisivat haluamansa musiikin nopeasti, järjestelmä hakee tilatun tiedoston lähimmästä paikasta, joko keskuspalvelimelta tai joltain jäseneltä." Tästä pidän vielä vähemmän - kuulostaa toki miellyttävän tehokkaalta, mutta mitenköhän tuo käytännössä toimii, ja voiko siitä jättäytyä halutessaan pois.

Joku kommentoi äskettäin sähköpostilistalla emusicia, ja kun Winampin kanssa saa sata ilmaisbiisiä, päätin minäkin kokeilla. Käyttö ja lataaminen oli sujuvaa, lataus onnistuu myös ilman emusicin omaa ohjelmaa (joskin ohjelman kanssa saa ladattua koko albumeita, ilman ohjelmaa vain yksittäisiä kappaleita). Rekisteröitymisen yhteydessä pitää harmillisesti antaa luottokorttitiedot ja valita jokin kuukauden koekäytön jälkeen alkava maksumalli. Maksumalleja on kolme:

eMusic Basic: 40 biisiä kuussa, 10 jenkkitaalaa
eMusic Plus: 65 biisiä kuussa, 15 jenkkitaalaa
eMusic Premium: 90 biisiä kuussa, 20 jenkkitaalaa.

Jos tilauksen lopettaa, tilin lataushistoria säilytetään kuuden kuukauden ajan, ja jos tilauksen aloittaa uudelleen tänä aikana, vanhoihin biiseihin pääsee käsiksi yhä. Kertaalleen ladatut biisit voi ladata uudelleen, jos käyttäjätili on aktiivinen ja biisit ovat yhä saatavilla palvelun kautta. Biisejä saa vapaasti polttaa CD:lle ja siirtää muihin soittimiin. Ei ihan mahdottoman kuuloinen, mutta häviää yhä Magnatunelle.

Levyvirasto on hyvistä aikeistani huolimatta yhä kokeilematta, joko tavallisten levyjen tilaamisessa tai MP3-musan hankkimisessa. Pitäisi jaksaa koekuunnella ja bongata jotain todela kivaa, koska tuikituntemattomista bändeistä hinnat tuntuvat hieman korkeilta (semminkin, kun olen aiemmin osoittanut nuukuuteni tässä suhteessa määrittämällä levynostohinna n. 12 euroon). Jos nyt helmikuun aikana yrittäisi saada edes yhden koeoston tehtyä. Kommentteja aikanaan.

Aikaansaamista?

2006-02-01T21:29:00.000+02:00

Kuukausi tätäkin vuotta on jo takana, ja suurellisista suunnitelmistani huolimatta olen saanut aikaan aika vähän mitään eri elämän osa-alueilla. Kopiosuojauksiin liittyen lupasin tovi sitten eräälle kaverilleni ottaa kirjeitse yhteyttä muutamiin levyfirmoihin, joiden kopiosuojattuja levyjä omistan, ja kysyä lisensointimalleista. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko kirjeisiini (malli) vastauksia.

Pienien aikaansaamisten osalta voitaneen mainita, että EFFIn kannatustuotemyynti on nyt siirtynyt minulle, ja yritän saada DeCSS-paidat aikaan vielä helmikuun aikana.

En muista enää, olenko tässä lokissa maininnut mitään Debian-koruista tiffany-lasitöinä, mutta joka tapauksessa toinen satsi koruja saapui minulle postissa äskettäin. Kuvassa yksi variantti - reunusmetallia (tinaa) on kuvan hopeanvärisen lisäksi mustana ja kuparinvärisenä, ja koska korut ovat käsitöitä, kaikki ovat vähän erilaisia. Punaiset palat ovat siis opaalilasia. Jos joku lukijoistani kiinnostuu hankkimisesta, minulla on nyt 10 korua varastossa, tarkoituksena diilata niitä erilaisissa avoimen lähdekoodin tapahtumissa sekä Debian-tapahtumissa. Korujen tekijä on suomussalmelainen Raija Taipale-Keränen, johon otin yhteyttä näistä Debian-koruista, kun olin sattunut joskus muinoin Kajaanin lentokentältä ostamaan hänen muita korujaan, ja pakkauksessa oli yhteystietona sähköpostiosoite. Korut ovat suhteellisen työläitä nysvättäviä, mutta Raija onneksi innostui haasteesta.

Musiikin pakkopoli

2006-01-20T09:01:00.000+02:00

Hesari uutisoi digimusiikin myynnin kolminkertaistuneen. Samassa lyhyessä jutussa kuitenkin myös:

Internetpiratismi on edelleen musiikkialalle suuri ongelma laillisen myynnin kasvusta huolimatta. Musiikkimarkkinoiden arvo on viiden vuoden aikana laskenut kansainvälisesti 16 prosenttia. Suomessa lasku on ollut 12 prosenttia.

Minä olen selvästi ymmärtänyt markkinoiden toiminnan väärin. Sen sijaan, että minä kuluttajana saisin itse päättää, onko olemassa jotain musiikkia josta pidän ja olen valmis maksamaan siitä pyydetyn hinnan, onkin olemassa musiikin pakkopoli. Meillä kaikilla on ostokiintiö, joka pitää aina käyttää, olipa jotain mistä pitää tarjolla sopivaan hintaan tahi ei, ja tämä kiintiö kasvaa 10% vuosittain. Tämä pakkopoli on nyt kärsinyt piratismin vuoksi, osasyynä ei missään nimessä voi olla jokin seuraavista:

Osa kuluttajista vastustaa kopiosuojauksia eikä osta suojattuja levyjä.
Suurkuluttajilla on jo vuori musiikkia. Aikaa on kuitenkin rajallisesti, joten uutta ei varsinaisesti tarvita (esim. hyvin konservatiivisella arviolla minulla kotona olevat 636 albumia, osa useamman albumin koosteita, tarkoittavat vähintäänkin 318 tuntia musiikkia).
Omaan musiikkimakuun ei jonain vuonna sattunut mikään oikein kolahtamaan. Musiikki on kuitenkin makuasia, ainakin vielä. Ehkä Iso Sisko vielä jossain vaiheessa kertoo meille myös mitä meidän pitää ostaman.

Mustaa valkoisella

2006-01-16T09:04:00.000+02:00

Kun aiemmin on todettu, että orwellilaisen uuskielen mukaan itse keksityt tulkinnat tarkoittavat mustaa valkoisella, päästään vaihteeksi palaamaan vanhakieleen. Presidenttiehdokas Lax esitti tekijänoikeuslaista ja yksityisestä kopioinnista kirjallisen kysymyksen komissiolle, ja sai (tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti) vastauksena mustaa valkoisella - direktiivi ei vaadi rangaistusseuraamuksia (sama ruotsiksi).

Kun nyt ollaan Orwellissa, voitaisiin pistää pystyyn vedonlyönti, miten pian saamme myös ajatusrikokset lainsäädäntöön. Organisoidun keskustelun laillisuuttahan selvitetään jo. Muuten olen sitä mieltä, että tekijänoikeuslaki on kaksoisplusepähyvä.

Opetusministeriö ja tekijänoikeusjärjestö opettavat

2006-01-12T11:55:00.000+02:00

Opetusministeriö ja tekijänoikeusjärjestö kommentoivat tänään, että laiton lähde pitää tunnistaa halvasta hinnasta

Kotilaisen mukaan musiikin lailliset verkkokaupat perustuvat kansallisiin ratkaisuihin ja toimintamalleihin. "Suomalaisille kuluttajille on tarjolla Suomessa toimivat kymmenkunta laillista palvelua. Eli jos palvelua tarjotaan suomalaisille kuluttajille Suomen ulkopuolelta, on se viite palvelun laittomuudesta, kun kyseessä on musiikkitiedostojen online-kauppa", Kotilainen sanoo. Hänen mukaansa laillisia musiikin online-kauppoja on kerrottu osoitteessa www.pro-music.org.

Jutussa mainittu venäläinen nettikauppa allofmp3 on toki moraalisesti arveluttava, jos jaksaa kaivella sen käytäntöjä, mutta on myös varsin käsittämätöntä olettaa, että sattumalta kauppaan törmäävä tunnistaisi sen noin vain laittomaksi. Vai onko seuraava askel julistaa laittomaksi vaikkapa Hong Kong tavaratalot, eurokauppa, Lidl ja IKEA? Mielenkiintoinen on myös kommentti siitä, että ulkomaisuus sinänsä olisi viite palvelun laittomuudesta. Mitä onkaan tapahtunut tavaroiden ja palveluiden vapaalle kaupalle esim. EU:ssa?

Kopiosuojausasiat jatkavat julkisuudessa

2006-01-11T01:06:00.000+02:00

Kopiosuojausasiat pysyvät hyvin esillä julkisuudessa. Saksassa aletaan julkaista levyjä ilman kopiosuojaa ja koti-Suomessa taas poliisi arvioi päätöksenteon toimenpiteistä tekijänoikeuslain rikkomisen ilmiannoista kestävän hieman kauemmin. Saksalaisia levyjä pitää selvästi seurata, jos tulee jotain vähänkin kiinnostavaa vastaan, täytyy jo tukemisen vuoksi poimia moinen.

Pledgebankin boycott DRM -lupaus on lähtenyt hyvin vauhtiin, käväisin itsekin lupaamassa saatuani linkin kaverilta. Omalta osaltani lupaan lisäksi keskustella helmikuun sukutapaamisissa sukulaisten kanssa myös kopiosuojausasioista - ehkä lompakolla äänestäminen auttaa tai sitten ei - levymyynnin kaikki mahdolliset ongelmathan johtuvat siitä, että ihmiset piratisoivat musiikin jostain.

Päivän pläjäys

2006-01-08T21:21:00.000+02:00

Tänään keskustelua herättää tekijänoikeuslain vastustajien ilmiantotempaus. Tätä on jo ehdittu kommentoimaan Mediaviikon pääkirjoituksessa. Mediaviikon julkaisija ja kustantaja on Wasala Oy ja Mediaviikon sanotaan olevan "uusi mediaan ja viestintään keskittyvä riippumaton verkkojulkaisu". Em. pääkirjoituksesta tämä riippumattomuus suorastaan huokuukin:

Vuoden alussa voimaan tullutta uutta tekijänoikeuslakia vastustavat aktivistit ovat tehneet harvinaisen, laillista yhteiskuntajärjestystä pilkkaavan julkisen PR-tempun lauantaina 7. tammikuuta. Joukko tekijänoikeuslakia vastaan niskuroivia ”piraattinikkareita” on TV-kameroiden ja lehtikuvaajien edessä tunnustanut rikkoneensa uutta lakia ja luovuttanut poliisille itseään koskevan tutkintapyynnön. On mielenkiintoista nähdä, miten oikeuslaitos nielee tällaisen ennenkuulumattoman provokaation, jossa käytetään kaikkia huippupropagandan keinoja häikälemättömästi hyväksi.

Mietin itsekin tempaukseen osallistumista, mutta sattuneesta syystä en saanut aikaiseksi, tällä kerralla. Seuraan kuitenkin organisoitua keskustelua suojakeinojen kiertämisestä ja olen aktivoitumassa EFFIssä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet?

2006-01-01T13:41:00.000+02:00

Joulukuu oli aika hiljaiseloa kirjoittelulle, tänä vuonna voisi parantaa tapojaan ja selkiyttää ajatuksiaan kirjoittelemalla niitä useammin muistiin. Joululahjatoiveiden ja joulunjälkeisaleostosten tuloksena musiikkilista on nyt kasvanut 636 albumiin. Uusia tulokkaita: Kitkerien Neitsyiden Todellisen menestyksen salaisuus, Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton, Nickelbackin All the Right Reasons, Slobberbonen Everything You Thought Was Right Was Wrong Today, Medicine Headin The Best of Medicine Head, Sarah Harmerin All Of Our Names, Judie Tzuken The Very Best of Judie Tzuke: Stay With Me Till Dawn, YUPin Minä en tiedä mitään ja John Guiltin The Mirrors And Uncle Sam. Iso osta noista tarttui mukaan, koska olivat 3 tai 4 euron hintaisia, joten päätin törsätä.

Uusi tekijänoikeuslaki on nyt tullut voimaan, ja lain käytännön vaikutuksia päästään näkemään ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi afterdawnissa on jo ilmoittanut sisällöllisistä muutoksista. Eilen illalla uuden vuoden pippaloiden loppuvaiheessa spekuloitiin kaikenlaista, ja todettiin että useista meistä on tulossa rikollisia pian.

Jahas, julkaisunapin painaminen unohtui, ja siksi tämä kommentti ulos vasta maanantain puolella.

Linux-rippaus, iTunes

2005-12-03T00:57:00.000+02:00

Jossain aiemmassa lokimerkinnässä mainitsin, että vanhan koneen abcde ei nähnyt kopiosuojatusta levystä kuin viisi raitaa. Ongelma osoittautui muinaisesta CD-asemasta johtuvaksi. Uudemmalla asemalla kopiosuojattu levy rippaantui nätisti. Moisia ei kuitenkaan tueta, joten muutamaa vanhaa epähuomio-ostosta lukuunottamatta näitä ei kotona suvaita.

Vilkaisin sitten lopulta iTunes Finlandia. Miinuksia: tukee vain Maccejä ja Windowsia, musiikki AAC-muodossa, 0,99 euroa kappale. Plussia: kappaleita saa ilmeisesti ladata rajoituksetta, omia mixejä voi julkaista muiden iloksi. Ei kuitenkaan minua varten.

2005-11-24T13:52:00.000+02:00

Netissä on nyt parin päivän ajan ollut huutokauppa Tommi Lindelin teoksesta All Rights Reserved. Muutaman kaverin kanssa tuli puheeksi, että teoksen voisi yrittää hankkia kimpassa, lainata sitä sitten museoille sekä muihin julkisiin tiloihin ja lahjoittaa lopuksi Kiasmaan. Jos kiinnostuit, lue lisää kimppahankinnasta.

ÄKT:n näkemyksiä ja musiikkikauppojen tutkailua

2005-11-22T12:23:00.000+02:00

Kävin lueskelemassa ÄKT:n (Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien) sivuja, jotta saisin lisää tietoa myös DRM-kiistan toisen osapuolen näkemyksistä. Sivulla mainostetaan näkyvästi Digital File Check -ohjelmaa.

Digital File Check on ilmainen, helppokäyttöinen tietokoneohjelma, jonka tarkoitus on auttaa varmistamaan, että Internetin kautta hankittujen musiikki-, video- ja kuvatiedostojen käyttö on turvallista ja laillista. Ohjelman on kehittänyt tanskalainen yritys DtecNet äänite- ja elokuva-alan toimeksiannosta. Digital File Check -ohjelman avulla voit helposti poistaa tai estää minkä tahansa tekijänoikeudellisesti suojattujen tiedostojen laittomaan jakamiseen yleisesti käytetyn ohjelman.

Jos saan aikaan, asennan johonkin vanhaan kotikoneeseen puhtaan ympäristön, kerään koneelle jonkin verran musiikki- ja videomateriaalia, asennan Digital File Checkin ja raportoin tulokset tänne. Alustavasti olen ajatellut ripata pari omaa CD-levyä, asentaa jonkin bittorrent-ohjelman, ladata musiikkia ja videoita legaltorrents.comista ja joidenkin artistien omilta sivustoilta. Digital File Check -sivun pohjalta löytyy maininta seuraavista "laillisista musiikin online-myyntiin keskittyneistä verkkopalveluista":

Tutkailen näitäkin jossain vaiheessa tarkemmin. Biisi.fi:tä kävin jo vilkaisemassa, ja se menee suoraan ei-listalleni: "Biisi.fi palvelun tarkoitus on kuunnella biisejä e-3™MediaKit -ohjelmalla ja polttaa halutut biisit Audio CD levyksi." Pienellä etsiskelyllä en myöskään löytänyt tietoa, saako ostetut biisit ladata uudelleen vai maksetaanko ne aina uudelleen, jos tiedostoille tapahtuu jotain. Magnatune on yhä lyömätön.

Turmiolliset nettilevykaupat

2005-11-12T23:14:00.000+02:00

CDON.COM on turmiollinen levykauppa, jolla on järkevät käytännöt kopiointisuojausten suhteen: levyt saa palauttaa kuluitta ja suojausten pitäisi olla myös merkittyjä (merkintöjä voisi kyllä selkeyttää vielä). Tiedostava kuluttaminen on haastavaa: Periaatteessa omia lähikauppojaan pitäisi tukea, jotta ne säilyvät olemassa. Oikeiden kauppojen on kuitenkin mahdotonta kilpailla valikoimassa verkkokauppojen kanssa. Aina voi toki tarkistaa levyn hinnan verkkokaupassa ja tarkistaa sitten saako sitä lähikaupasta ja mihin hintaan, mutta kaikki tämä vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin se, että vain tilaa levyn suoraan verkosta. Esimerkiksi Anttilassa Nickelbackin uusin levy All The Right Reasons maksoi n. 20 euroa, ja vanhempia levyjä ei ollut hyllyssä. CDONissa tuo uusin levy maksaa 17 euroa, ja vanhempia levyjä löytyy liuta, 11 euroa kappale. Postikuluja tulee toki jonkin verran (esim. 4 levyä tilatessa 3 euroa). Jossain aiemmassa merkinnässä mainitsinkin, että levyjen ostorajani on n. 12 euroa - eli tyypillisesti ostan vanhempia levyjä. CDONista löytyi pikaisella selaamisella suuri määrä toivelistani musiikkia alle tuon hinnan, kun taas Anttilassa juuri mitään niistä ei ollut hyllyssä sopivaan hintaan. Kun nyt olen selvästi siirtynyt musiikin hankinnassa Tiedostavaksi Kuluttajaksi (TM), loogista olisi hyödyntää samaa ajattelumallia muillakin elämän osa-alueilla. Reilun kaupan banaaneja tulee jo usein ostettua, kahviin olisi halpaa siirtyä - pidän kotona kahvia lähinnä vain siskon takia, joten kulutus on varsin pientä. Pitääpä siis seuraavan kerran kaupassa käydessä miettiä ostoksia tarkkaan.

Palautetta ja tutkailua

2005-11-09T16:21:00.000+02:00

Anttilan, sinänsä järjellinen, vastaus kyselyyn saada CD:t ja rikkinäiset CD:t eri hyllyihin:

Olemme jakaneet myymälässämme musiikin esillepanot musiikkigenrejen mukaisesti. Jokaiseen genreen kuuluu sekä artisteja että yhtyeitä, joiden materiaalista osa on kopiosuojattuja, osa taas ei. Saamamme palautteen mukaisesti asiakkaamme haluavat löytää mieli artistinsa tai yhtyeensä koko tuotannon vaivattomasti samasta paikasta. Myymälätilamme eivät toisaalta mahdollista esillepanoa, jossa eri genreille varatun hyllyn lisäksi on erillinen esillepano kopiosuojatuille levyille. Tämähän takoittaisi sitä, että samaa levyä tulisi olla kahdessa eri paikassa.

Levykauppa Peltirumpu vaikuttaisi myös ihan järjelliseltä levyjen ostovaihtoehdolta, jos listaisivat tiedon kopiosuojauksista. Lähetin siis palautetta:

Olisiko mahdollista saada levyjen tietoihin maininta siitä, jos levy on kopiosuojattu? Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja MP3-soittimella, joten en osta kopiosuojattuja levyjä.

Luin lopulta myös Bleepin FAQ:n. Luultavasti en päädy ostamaan mitään Bleepistä, koska Magnatunen kanssa olen tottunut siihen, että ostamansa musiikin saa tarvittaessa ladata uudelleen. Bleepissä latauksen saa tehdä vain kerran, ja sen jälkeen musiikin säilyttäminen on kuluttajan omalla vastuulla. Magnatune päihittää Bleepin myös formaattien laajuudella (WAV, MP3, OGG, FLAC ja AAC). MP3 on tällä hetkellä minulle henkilökohtaisesti ihan OK, mutta voin hyvin kuvitella, että parin vuoden päästä haluaisinkin käyttää jotain ihan muuta formaattia, jolloin joutuisin heikoimmassa tapauksessa hankkimaan jo omistamaani musiikkia uudelleen.

Musiikki ja raha

2005-11-07T17:06:00.000+02:00

Marraskuun musiikkibudjetti alkaa nyt olla käytetty: aiemmin ostettujen Beth Quistin ja Marizan lisäksi eilen tarttui mukaan freerecordshopista kolme Aimee Mannin levyä (Bachelor No. 2, The Forgotten Arm ja Lost In Space, kympin kappale) ja Anttilasta Serious Punk (1,99 euroa). Tänään kävin pläräämässä levyjä Kaisaniemen Kodin ykkösessä, ja ostin satunnaisostoksena Good Charlotten The Young and the Hopelessin (11,95 euroa) ja Zen Cafén vuokralaisen (9,95 euroa). Osa tämän kuun ostoksista on selviä tukiostoksia, eli musiikki on jo minulla levyllä jossain muodossa, joko netistä ladattuna tai kirjastosta tai kaverilta ripattuna. Tässä kuussa musiikin ostamiseen on siis tullut käytettyä noin 72 euroa. Yleensä ostan musiikkia vähemmän, koska vanhaakin on jo runsaahkosti (se 600+ levyä) - kykenen kuitenkin kuuntelemaan vain yhtä juttua kerrallaan, ja vanhasta musiikista tiedän jo mistä pidän. Urautuminen on helppoa, myös musiikissa. Nettiradioiden (mm. Radio Paradise, SnakeNet Metal radio) kautta törmään satunnaisesti johonkin uuteen kivaan, kuten myös kavereiden suositusten kautta, mutta aktiivinen uuden musan etsintä on harvinaista. Viime kuussa ostin Two-Hawksin levyn (20 euroa) Nightwishin konsertissa. Itse konserttilippuun upposi 35 euroa Kesällä kävin festareilla (Provinssirockissa sekä Ruisrockissa, pelkät liput n. 120 euroa. Musiikki-DVD-levyjä on viimeisen puolen vuoden aikana tullut ostettua nopeasti arvioituna n. 70 eurolla. Ainakin kolme kertaa on tullut myös käytyä keikalla Tavastialla tai Gloriassa (sanotaan vaikkapa 10 euroa /keikka, eli yhteensä 30 euroa). Kaapissa on myös kaksi uudehkoa bändipaitaa (30 euroa). Ynnäämällä saadaan puolen vuoden musiikkibudjetiksi siis 377 euroa - ei mikään ihan pieni summa. Olin menossa myös Motörheadin keikalle (45 euroa), mutta keikkapäivänä iski väsymys, ja diilasin lippuni pois. Tuska-lipun (32 euroa) diilasin miehelleni, kun liput loppuivat ennen kuin hän sai aikaan hankkia oman. On tunnustettava, että uusi tekijänoikeuslaki on tehnyt minusta tiedostavamman kuluttajan: yritän selvästi entistä tarkemmin muistaa ostaa ainakin jotain kamaa artisteilta, joiden musiikkia olen ladannut netistä tai ripannut kirjastosta/kavereilta. Luultavasti olen myös lisännyt jonkin verran musiikin ostamistani. Pyrin nyt levynostokäyttäytymiselläni sekä aktiivisella palautteen antamisella vaikuttamaan omalta pieneltä osaltani siihen, että saisin jatkossakin musiikkia kopiosuojaamattomana.

Kansanvalistustyötä sekä palautetta myynti- ja julkaisuportaille

2005-11-05T12:43:00.000+02:00

Eilen tuli taas tehtyä kansanvalistustyötä levyistä, tällä kertaa miehen vanhempien kanssa, joita vannotimme olemaan ostamatta kopiosuojattuja levyjä. Toista siskoa on jo valistettu, seuraavaksi voisi edetä vanhimpaan siskoon ja serkkuihin. Turvallisten ostopaikkojen etsintä jatkuu: Kysyin Arimanilta olisiko listauksiin mahdollista saada tieto kopiosuojauksista. Vastaus kuuluis "Valitettavasti tuota tietoa ei ole tukkujen tuotelistoissa, joten emme voi sitä levykohtaisesti tietää." Jos levyjä tilaa postitse, on toki aina palautusoikeus, mutta tiedot olisivat silti hyvä asia, jotta turhalta riesalta välttyy. Lähetin myös palautetta Suomen SONY BMG:lle rikkinäisistä levyistä:

Hei Toivoisin, että uusien julkaisujen tiedoissa kerrottaisiin onko niissä kopiosuojausta vai ei. Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja MP3-soittimella, ja en halua ostaa rikottuja levyjä, etenkään Sonyn tapauksessa - Sonylle ei tunnu olevan ongelma toteuttaa suojaukset erittäin epäilyttävillä tavoilla. Hankintasuunnittelua helpottaa, jos osan levyistä voi suoraan unohtaa listalta.

FLAC-urakka lopussa

2005-11-04T00:27:00.000+02:00

FLAC urakka on lopussa, tai ainakin lähes, sieltä täältä asunnosta putkahdellee vielä hajasijoitettuja levyjä jonkin aikaa. Tähän mennessä vastaan on tullut kuusi kopiosuojattua levyä, jotka kaikki rippaantuivat CDexillä ongelmitta. Asunnon musiikkikokoelma, eli listan mukaan 614 albumia normaalissa olotilassaan, eli banaanilaatikoihin varastoituna (kuvasta näkyy myös, että neljäs banaanilaatikollinen on perustettava, koska levyt pursuvat jo yli kolmesta): Kuvittelisin, että minua ja miestäni voidaan pitää musiikin suurkuluttajina. Ostamisesta vain on nykyisin tehty kovin haastavaa, ja musiikin ostamisemme on selvästi vähentynyt parina viime vuonna, lähinnä kopiosuojausongelmien takia. Hyvänä julkisuutta saaneena esimerkkinä vaikkapa Sonyn rootkit, josta muut (esim. The Inquirer) ovat kommentoineet niin paljon, etten paneudu siihen täällä. Kuun vaihtumisen kunniaksi ostin Magnatunesta lisää Beth Quistiä. Lisäksi kävin tänään Anttilassa pläräämässä levyhyllyjä, viidestä kiinnostavasta levystä mukaan lähti vain yksi (Marizan Fado en mim), koska kolme oli kopiosuojattua (Indigo Girlsin All That We Let In ja pari muuta, joita harkitsin miehelle syntymäpäivälahjaksi) ja yksi yli hintakynnykseni (Nickelbackin All The Right Reasons). Tyypillisesti ostan CD-levyjä, jotka maksavat enintään 12 euroa, eli en yleensä osta uutuuksia vaan hieman vanhempaa tavaraa. Anttilalle annoin jo reippaasti palautettakin, vielä pitäisi jaksaa tehdä sama levy-yhtiölle ja suoraan artistille.

Hei En nyt tiedä, onko tällä suurta vaikutusta mihinkään, mutta kokeillaan kuitenkin, ehkä jälleenmyyjäporras voi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä :-) Olin tänään Helsingin City-Anttilassa pläräämässä musiikkihyllyjä. Löysin neljä kiinnostavaa levyä, joista päädyin lopuksi ostamaan vain yhden, koska kolme muuta olivat kopiosuojattuja CD-levyjä, jotka mahdollisesti yrittävät asentaa Windows-koneeseeni rootkitin ja eivät toimi Linux-koneessani. Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja kannettavalla MP3-soittimella, joten moisten ostaminen ei innosta. Mukava parannus levyhyllyihin olisi, jos kopiosuojatut epä-CD:t olisivat erillään oikeista CD-levyistä, jotten turhaan tuhlaa aikaa niiden pläräämiseen.

Ongelmalevy

2005-10-27T01:49:00.000+03:00

60 gigatavun rippaamisen jälkeen kohdalle on osunut yksi ongelmalevy, The 69eyesin Framed in Blood (2003). Linuxissa abcde löysi vain 5 raitaa (voi olla, että ongelma johtui cd-aseman iästä), CDexissä levy rippaantui ongelmitta. Levy on selvästi ollut miehen lipsahdusostos, koska siinä on harvinaisen selvästi merkintä kopiosuojauksista. Jos levyn koteloa ei tiiraile kovin huolella ripatessaan, vaan heittää vain levyn sisään, kopiosuojaus jää kuitenkin helposti kokonaan huomaamatta. Lieneekö tämä sitten jo niitä "tehokkaita" suojauksia... Levytila ei selvästi koskaan riitä, tänään piti jo hieman uusiojärjestellä kiintolevyn sisältöä FLAC-projektin vuoksi. Ehkä pitäisi suosiolla ostaa pitkästä aikaa lisää kiintolevyä.

Paluu Suomeen

2005-10-25T23:38:00.000+03:00

Viikon (13.-20.10.) Rooman matkan aikana laki sitten mennä vilahti läpi. Adressiin kertyi 5441 nimeä, mikä ei ole lainkaan hullummin keräysaikaan nähden. Roomasta mukaan tarttui joitakin levyjä: Gianna Nanninin I miti musica, Malafemmina ja una radura; Necrodeathin 20 Years of Noise (1985-2005); Extreman And the best has yet to come. Pieni ostolipsahdus ilmeisesti sattui una raduran kohdalla (ei CD-logoa), mutta kaikki levyt rippautuivat nätisti. Erään ystäväni innostamana olen jo jonkin aikaa ripannut läpi musiikkivarantoani FLAC-muotoon. Banaanilaatikkoarviolla (normaalisti levyt ovat varastossa banaanilaatikoissa) suunnilleen yksi kolmasosa on nyt tehty, loput olisi tarkoitus saada aikaan ennen lain voimaantuloa. Rippaustahdin pitäisi siis vähän kiihtyä, jotta homma olisi valmis vuoden loppuun mennessä. Tähän asti kaikkien levyjen rippaus on mennyt samalla tavalla: levy sisään, pari napinpainallusta CDexissä tai komentorivirimpsu "abcde -xpo flac" Linuxissa, tovi raksutusta ja flacit siististi kiintolevyllä. Pitäisi varmaan lainata jostain "tehokkaasti" suojattu levy, ja kokeilla sen rippausta. Uusi vinkki musiikinostopaikaksi: MP3tunes (linkki kuvaukseen paikan käytännöistä). Seuraavan kerran levykaupassa voisi myös kokeilla hyödyntää erään ystävän toimintatapaa, eli valita kasan levyjä, marssia kassalle ja sanoa "otan nämä, jos niissä ei ole kopiosuojausta". Ainakaan tällä hetkellä levyjen erottelu ei ole maailman helpoin tehtävä, vaikka Karpela sanookin, että "Kuluttajien on myös lupa odottaa levyjen kansiin selviä merkintöjä käytetyistä suojauksista. Ostaessaan levyn kuluttajan on saatava tarpeelliset tiedot sen ominaisuuksista."

Mistä ostaa musiikkia?

2005-10-13T03:47:00.000+03:00

Kuuntelen varsin paljon musiikkia ja käyn keikoilla ja festareilla jonkin verran, mutta uutta musiikkia on tullut ostettua harvakseltaan. Yksi syy tähän on ostamisen vaikeus: periaatesyistä pyrin ostamaan vain oikeita CD-levyjä (listaa kopiosuojatuista levyistä kerätään), vaikka tunnustettava onkin, että välissä olen lipsunut tarkistamisessa. Lompakollaan voi äänestää ja vaikuttaa. Levyjen ostamisen sijasta olen satsannut enemmän rahaa keikkailuun ja bändien oheiskrääsään. Viime aikojen musiikkihankintapaikkojani:

Magnatune (Joustavuutta hinnoittelussa, valinnanvaraa missä muodossa ostaa sisällön)
Levyvirasto (Kotimainen indie-bändien levityspaikka, tuore tuttavuus minulle)
Ariman (Uutta ja käytettyä)

Suoraan artisteilta ostettua:

Harvey Danger (Lataa koko levy ilmaiseksi, maksa tai osta levy jos pidit)
Lipkandy (Tukevat Creative Commons -mallia)

Lain kirjainta voinee noudattaa myös hankkimalla musiikkinsa allofmp3:sta, mutta ei sitä suorastaan suositeltavana voi pitää, hinnat toki alhaiset, mutta artisteille ei päätyne mitään.

Lain tulkintaa

2005-10-11T13:55:00.000+03:00

Tanja Karpela tulkitsee lakia seuraavasti (kohta "Väärä väite 3)":

Kiellettyjä teknisen toimenpiteen kiertämiskeinoja ovat laitteet, tuotteet tai osat taikka palvelut, joita (1) markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämiseksi, (2) joiden tarkoituksella tai käytöllä on tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta kaupallista merkitystä taikka (3) jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu, mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on mahdollistaa suojattuja teoksia suojaavien teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai helpottaa sitä.

ja lisäselvennyksenä

Tärkeää on myös huomata, että tekijänoikeuslain 50b §:n mukainen kiertämisvälineiden kielto koskee ohjelman valmistajia ja levittäjiä, ei sen yksittäisiä käyttäjiä.

Vaikeuksiin joutuvat siis mm. seuraavat laitteet ja ohjelmistot: Windows Media Player:

You can use Windows Media Player 10 to rip (copy) songs from your CDs to your computer. After that, you can synchronize the songs to a portable music player, burn a mix CD for a party, or play the songs without the hassle of having to find the CD.

Nokia 3250:

Rip tracks from your CDs using Nokia Audio Manager and then transfer them from your PC to your phone.

SonyEricsson: W550i, kohta "Musiikki aina mukanasi":

Musiikin siirtäminen puhelimeesi tietokoneen musiikinkopiointiohjelmalla (sisältyy pakkaukseen) on helppoa.

Apple iTunes:

Importing your existing music is merely a matter of inserting a CD.

Mahtavatkohan yllämainitut ohjelmat saada kopioitua "tehokkaasti" kopiosuojatut levyt? Pitäisikö ylläoleva tulkita rikokseen yllyttämiseksi? Entä muiden valmistajien vastaavat ohjelmistot ja ohjeistukset? Mistä kuluttajan pitäisi ymmärtää, että omia levyjä ei enää saakaan ripata, kun tämä on ollut vakiintunut käytäntö?

Lounaskeskustelu tekijänoikeuslaista

2005-10-07T17:23:00.000+03:00

Tänään olin akateemisella pienyrittäjäkurssilla, ja aloitin innokkaana hölöttäjänä lounaskeskustelun pöytäseurueeni kanssa. MP3:t ja waretus tuntuvat jääneen hyvin ihmisten mieliin, ja keskustelu painottui tänäänkin suuresti niihin. Keskustelun kiintoisimpana antina oli havaitsemani selkeä asenne-ero esim. musiikkia ostettaessa: Kun ostan CD:n, ostan mielestäni oikeuden sisältöön, jota saan sitten omassa käytössä käyttää vapaasti eri muodoissa ja laitteilla. Pöytäseurueen pari muuta jäsentä oli taas sitä mieltä (minun vaikutelmani, lyhyen keskustelun perusteella), että ostaminen kohdistuu pikemminkin sisällön muotoon tai esineeseen, eli jos haluan sisällön eri muodoissa, minun kuuluu myös maksaa siitä joka kerta. Myöskään esimerkki CD:n käytöstä autossa (suuri naarmuuntumisvaara) tai halusta käyttää MP3-CD-levyjä (jottei tarvitse vaihtaa) ei vakuuttanut heitä. Levyjen lainaaminen kirjastosta ja rippaaminen omaan käyttöön oli heistä suuresti paheksuttavaa - mainitsin tämän esimerkkinä toiminnasta, joka on uuden lain myötä yhä laillista, kopiosuojaamattomilla levyillä. Olisikohan rinnastuksella TV-nauhoituksiin ollut parempi menestys? Keskustelussa sivuttiin hyvin pikaisesti (koska piti palata kurssille) myös piraattikopioita, rangaistuksia suhteessa muuhun oikeuskäytäntöön, ETA-alueen ulkopuolelta tuonnin ongelmia yms. Tarvitsen siis selvästi lisäkeskusteluharjoitusta, jotta voin vakuuttaa ihmiset siitä, että laki ei ole hyvä. Luultavimmin olisi järkevää ohjata keskustelu lain muihin ongelmakohtiin, ja välttää aktiivisesti MP3-keskustelua kokonaisuudessaan. Tänään taisin antaa lähinnä vaikutelman, etten ole musiikin / taiteen / minkä hyvänsä tekijöiden puolella ja että haluan musiikkini ilmaiseksi.

Uusi tekijänoikeuslaki menossa läpi

2005-10-06T13:36:00.000+03:00

Tulollaan olevan uuden tekijänoikeuslain innoittamana ajattelin kokeilla bloggaamista. Nimi perustuu erään irkkituttavani kommenttiin:

<WiLLiKiZu> voisi muuttaa johonkin banaanivaltioon missä head honcho sanoo rehellisesti mitä tällä viikolla pitää ja ei saa tehdä eikä vedätä turhan päiten <WiLLiKiZu>mielummin sellainen joka rehellisesti myöntää ajavansa oman lompakkonsa etua

Olen laiska ja poliittisesti epäaktiivinen luonne, mutta johonkin pitää raja vetää. Täältä tullaan, poliittinen toiminta.