Lounaskeskustelu tekijänoikeuslaista

Tänään olin akateemisella pienyrittäjäkurssilla, ja aloitin innokkaana hölöttäjänä lounaskeskustelun pöytäseurueeni kanssa. MP3:t ja waretus tuntuvat jääneen hyvin ihmisten mieliin, ja keskustelu painottui tänäänkin suuresti niihin. Keskustelun kiintoisimpana antina oli havaitsemani selkeä asenne-ero esim. musiikkia ostettaessa: Kun ostan CD:n, ostan mielestäni oikeuden sisältöön, jota saan sitten omassa käytössä käyttää vapaasti eri muodoissa ja laitteilla. Pöytäseurueen pari muuta jäsentä oli taas sitä mieltä (minun vaikutelmani, lyhyen keskustelun perusteella), että ostaminen kohdistuu pikemminkin sisällön muotoon tai esineeseen, eli jos haluan sisällön eri muodoissa, minun kuuluu myös maksaa siitä joka kerta. Myöskään esimerkki CD:n käytöstä autossa (suuri naarmuuntumisvaara) tai halusta käyttää MP3-CD-levyjä (jottei tarvitse vaihtaa) ei vakuuttanut heitä. Levyjen lainaaminen kirjastosta ja rippaaminen omaan käyttöön oli heistä suuresti paheksuttavaa - mainitsin tämän esimerkkinä toiminnasta, joka on uuden lain myötä yhä laillista, kopiosuojaamattomilla levyillä. Olisikohan rinnastuksella TV-nauhoituksiin ollut parempi menestys? Keskustelussa sivuttiin hyvin pikaisesti (koska piti palata kurssille) myös piraattikopioita, rangaistuksia suhteessa muuhun oikeuskäytäntöön, ETA-alueen ulkopuolelta tuonnin ongelmia yms. Tarvitsen siis selvästi lisäkeskusteluharjoitusta, jotta voin vakuuttaa ihmiset siitä, että laki ei ole hyvä. Luultavimmin olisi järkevää ohjata keskustelu lain muihin ongelmakohtiin, ja välttää aktiivisesti MP3-keskustelua kokonaisuudessaan. Tänään taisin antaa lähinnä vaikutelman, etten ole musiikin / taiteen / minkä hyvänsä tekijöiden puolella ja että haluan musiikkini ilmaiseksi.