Paluu Suomeen

Viikon (13.-20.10.) Rooman matkan aikana laki sitten mennä vilahti läpi. Adressiin kertyi 5441 nimeä, mikä ei ole lainkaan hullummin keräysaikaan nähden. Roomasta mukaan tarttui joitakin levyjä: Gianna Nanninin I miti musica, Malafemmina ja una radura; Necrodeathin 20 Years of Noise (1985-2005); Extreman And the best has yet to come. Pieni ostolipsahdus ilmeisesti sattui una raduran kohdalla (ei CD-logoa), mutta kaikki levyt rippautuivat nätisti. Erään ystäväni innostamana olen jo jonkin aikaa ripannut läpi musiikkivarantoani FLAC-muotoon. Banaanilaatikkoarviolla (normaalisti levyt ovat varastossa banaanilaatikoissa) suunnilleen yksi kolmasosa on nyt tehty, loput olisi tarkoitus saada aikaan ennen lain voimaantuloa. Rippaustahdin pitäisi siis vähän kiihtyä, jotta homma olisi valmis vuoden loppuun mennessä. Tähän asti kaikkien levyjen rippaus on mennyt samalla tavalla: levy sisään, pari napinpainallusta CDexissä tai komentorivirimpsu "abcde -xpo flac" Linuxissa, tovi raksutusta ja flacit siististi kiintolevyllä. Pitäisi varmaan lainata jostain "tehokkaasti" suojattu levy, ja kokeilla sen rippausta. Uusi vinkki musiikinostopaikaksi: MP3tunes (linkki kuvaukseen paikan käytännöistä). Seuraavan kerran levykaupassa voisi myös kokeilla hyödyntää erään ystävän toimintatapaa, eli valita kasan levyjä, marssia kassalle ja sanoa "otan nämä, jos niissä ei ole kopiosuojausta". Ainakaan tällä hetkellä levyjen erottelu ei ole maailman helpoin tehtävä, vaikka Karpela sanookin, että "Kuluttajien on myös lupa odottaa levyjen kansiin selviä merkintöjä käytetyistä suojauksista. Ostaessaan levyn kuluttajan on saatava tarpeelliset tiedot sen ominaisuuksista."