FLAC-urakka lopussa

FLAC urakka on lopussa, tai ainakin lähes, sieltä täältä asunnosta putkahdellee vielä hajasijoitettuja levyjä jonkin aikaa. Tähän mennessä vastaan on tullut kuusi kopiosuojattua levyä, jotka kaikki rippaantuivat CDexillä ongelmitta. Asunnon musiikkikokoelma, eli listan mukaan 614 albumia normaalissa olotilassaan, eli banaanilaatikoihin varastoituna (kuvasta näkyy myös, että neljäs banaanilaatikollinen on perustettava, koska levyt pursuvat jo yli kolmesta): Kuvittelisin, että minua ja miestäni voidaan pitää musiikin suurkuluttajina. Ostamisesta vain on nykyisin tehty kovin haastavaa, ja musiikin ostamisemme on selvästi vähentynyt parina viime vuonna, lähinnä kopiosuojausongelmien takia. Hyvänä julkisuutta saaneena esimerkkinä vaikkapa Sonyn rootkit, josta muut (esim. The Inquirer) ovat kommentoineet niin paljon, etten paneudu siihen täällä. Kuun vaihtumisen kunniaksi ostin Magnatunesta lisää Beth Quistiä. Lisäksi kävin tänään Anttilassa pläräämässä levyhyllyjä, viidestä kiinnostavasta levystä mukaan lähti vain yksi (Marizan Fado en mim), koska kolme oli kopiosuojattua (Indigo Girlsin All That We Let In ja pari muuta, joita harkitsin miehelle syntymäpäivälahjaksi) ja yksi yli hintakynnykseni (Nickelbackin All The Right Reasons). Tyypillisesti ostan CD-levyjä, jotka maksavat enintään 12 euroa, eli en yleensä osta uutuuksia vaan hieman vanhempaa tavaraa. Anttilalle annoin jo reippaasti palautettakin, vielä pitäisi jaksaa tehdä sama levy-yhtiölle ja suoraan artistille.

Hei En nyt tiedä, onko tällä suurta vaikutusta mihinkään, mutta kokeillaan kuitenkin, ehkä jälleenmyyjäporras voi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä :-) Olin tänään Helsingin City-Anttilassa pläräämässä musiikkihyllyjä. Löysin neljä kiinnostavaa levyä, joista päädyin lopuksi ostamaan vain yhden, koska kolme muuta olivat kopiosuojattuja CD-levyjä, jotka mahdollisesti yrittävät asentaa Windows-koneeseeni rootkitin ja eivät toimi Linux-koneessani. Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja kannettavalla MP3-soittimella, joten moisten ostaminen ei innosta. Mukava parannus levyhyllyihin olisi, jos kopiosuojatut epä-CD:t olisivat erillään oikeista CD-levyistä, jotten turhaan tuhlaa aikaa niiden pläräämiseen.