maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Musiikki ja raha

Marraskuun musiikkibudjetti alkaa nyt olla käytetty: aiemmin ostettujen Beth Quistin ja Marizan lisäksi eilen tarttui mukaan freerecordshopista kolme Aimee Mannin levyä (Bachelor No. 2, The Forgotten Arm ja Lost In Space, kympin kappale) ja Anttilasta Serious Punk (1,99 euroa). Tänään kävin pläräämässä levyjä Kaisaniemen Kodin ykkösessä, ja ostin satunnaisostoksena Good Charlotten The Young and the Hopelessin (11,95 euroa) ja Zen Cafén vuokralaisen (9,95 euroa). Osa tämän kuun ostoksista on selviä tukiostoksia, eli musiikki on jo minulla levyllä jossain muodossa, joko netistä ladattuna tai kirjastosta tai kaverilta ripattuna. Tässä kuussa musiikin ostamiseen on siis tullut käytettyä noin 72 euroa. Yleensä ostan musiikkia vähemmän, koska vanhaakin on jo runsaahkosti (se 600+ levyä) - kykenen kuitenkin kuuntelemaan vain yhtä juttua kerrallaan, ja vanhasta musiikista tiedän jo mistä pidän. Urautuminen on helppoa, myös musiikissa. Nettiradioiden (mm. Radio Paradise, SnakeNet Metal radio) kautta törmään satunnaisesti johonkin uuteen kivaan, kuten myös kavereiden suositusten kautta, mutta aktiivinen uuden musan etsintä on harvinaista. Viime kuussa ostin Two-Hawksin levyn (20 euroa) Nightwishin konsertissa. Itse konserttilippuun upposi 35 euroa Kesällä kävin festareilla (Provinssirockissa sekä Ruisrockissa, pelkät liput n. 120 euroa. Musiikki-DVD-levyjä on viimeisen puolen vuoden aikana tullut ostettua nopeasti arvioituna n. 70 eurolla. Ainakin kolme kertaa on tullut myös käytyä keikalla Tavastialla tai Gloriassa (sanotaan vaikkapa 10 euroa /keikka, eli yhteensä 30 euroa). Kaapissa on myös kaksi uudehkoa bändipaitaa (30 euroa). Ynnäämällä saadaan puolen vuoden musiikkibudjetiksi siis 377 euroa - ei mikään ihan pieni summa. Olin menossa myös Motörheadin keikalle (45 euroa), mutta keikkapäivänä iski väsymys, ja diilasin lippuni pois. Tuska-lipun (32 euroa) diilasin miehelleni, kun liput loppuivat ennen kuin hän sai aikaan hankkia oman. On tunnustettava, että uusi tekijänoikeuslaki on tehnyt minusta tiedostavamman kuluttajan: yritän selvästi entistä tarkemmin muistaa ostaa ainakin jotain kamaa artisteilta, joiden musiikkia olen ladannut netistä tai ripannut kirjastosta/kavereilta. Luultavasti olen myös lisännyt jonkin verran musiikin ostamistani. Pyrin nyt levynostokäyttäytymiselläni sekä aktiivisella palautteen antamisella vaikuttamaan omalta pieneltä osaltani siihen, että saisin jatkossakin musiikkia kopiosuojaamattomana.