Musiikin pakkopoli

Hesari uutisoi digimusiikin myynnin kolminkertaistuneen. Samassa lyhyessä jutussa kuitenkin myös:

Internetpiratismi on edelleen musiikkialalle suuri ongelma laillisen myynnin kasvusta huolimatta. Musiikkimarkkinoiden arvo on viiden vuoden aikana laskenut kansainvälisesti 16 prosenttia. Suomessa lasku on ollut 12 prosenttia.

Minä olen selvästi ymmärtänyt markkinoiden toiminnan väärin. Sen sijaan, että minä kuluttajana saisin itse päättää, onko olemassa jotain musiikkia josta pidän ja olen valmis maksamaan siitä pyydetyn hinnan, onkin olemassa musiikin pakkopoli. Meillä kaikilla on ostokiintiö, joka pitää aina käyttää, olipa jotain mistä pitää tarjolla sopivaan hintaan tahi ei, ja tämä kiintiö kasvaa 10% vuosittain. Tämä pakkopoli on nyt kärsinyt piratismin vuoksi, osasyynä ei missään nimessä voi olla jokin seuraavista:

• Osa kuluttajista vastustaa kopiosuojauksia eikä osta suojattuja levyjä.
• Suurkuluttajilla on jo vuori musiikkia. Aikaa on kuitenkin rajallisesti, joten uutta ei varsinaisesti tarvita (esim. hyvin konservatiivisella arviolla minulla kotona olevat 636 albumia, osa useamman albumin koosteita, tarkoittavat vähintäänkin 318 tuntia musiikkia).
• Omaan musiikkimakuun ei jonain vuonna sattunut mikään oikein kolahtamaan. Musiikki on kuitenkin makuasia, ainakin vielä. Ehkä Iso Sisko vielä jossain vaiheessa kertoo meille myös mitä meidän pitää ostaman.