Paljon melua pehmoleluista

Helsingin sanomat julkaisi jutun kuvataidetyöpajasta, jossa käytetään pehmoleluja. Työpajan teemana on se, että jotain kamalaa on tapahtunut, ja ysiluokkalaiset muokkaavat leluja, ja kertovat sen jälkeen keitä ne ovat, mitä niille on tapahtunut ja miksi.

Pehmolelujen käsittelystä kurssilla on nyt noussut suuri kohu: Kulttuuriministeri on pyytänyt selvitystä siitä, onko ministeriön projektirahoja käytetty kauhutyöpajojen tukemiseen ja työpajan vetäjä on saanut uhkaavaa palautetta. Aihetta puitiin myös HS-raadissa (tiivistelmä ja raatilaisten vastauksia).

Työpaja kuulostaa minusta perin onnistuneelta: nuoret työstävät vaikeita aiheita aikuisen johdolla ja keskustelevat niistä. Taide on tehnyt työnsä herättämällä ajatuksia ja provosoimalla keskustelua laajemminkin. Keskustelu tosin tuntuu valitettavasti paikoin kovin absurdilta. Semminkin, kun tuoreessa mielessä on vielä viime viikon Suomen Kuvalehden artikkeli (lyhyt nettiversio) lasten huostaanotoista ja tällä viikolla on irkissä keskusteltu lasten ja nuorten terapiasta.

Työpajan vetäjän mielestä työpajat osuvat kansakunnan kipupisteeseen nuorten pahoinvoinnista, jolle suurimmalla osasta aikuisista ei ole mitään toleranssia. Osui ja upposi.

Irkkikeskustelussa sain linkin Kauran blogiin, jonka lopetus on hyvin ytimekäs: "Ikävää, että nuoret eivät ole sellaisia kuin aikuiset toivoisivat. Voi harmin paikka. Aikuisten mielenrauhan säilyttämiseksi nuorten ilmaisu pitää ehdottomasti sensuroida ja pakottaa sellaiseen sievään muottiin, ettei kenellekään keski-ikäiselle tai sitä vanhemmalle kävylle vain tule paha mieli."