Kehitysavusta

Sain lopulta luettua loppuun ikuisuusprojektina junalukemisena kulkeneen Jeffrey Sachsin kirjan The End of Poverty : Economic Possibilities for Our Time. Kirjan innoittaman tulin lukeneeksi netistä myös paljon muuta kehitysapuun ja kehitysmaiden sekä kehitysmaiden auttamiseen liittyvää, mm. YK:n Millennium Development Goals. Kehitysyhteistyökuvioista tuli sitten juteltua useiden kaverien kanssa myös irkissä.

Eräällä ystävälläni on jo useiden vuosien ajan ollut kummilapsi Plan Suomen kautta. Aina satunnaisesti mielessäni on käynyt ajatus ottaa oma kummilapsi, mutta syystä tai toisesta en ole saanut tätä aikaan. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kerrottiin äsken toimittajasta, jonka ystävä antoi tälle joululahjaksi lehmän. Kuulostaako hassulta lahjalta? Lehmä annettiin perheelle Ugandassa, ja toimittaja matkusti paikan päälle tekemään aiheesta jutun.

Kehitysyhteistyökuviot ovat nyt selvästi pyörineet aivoissa riittävästi siihen, että voisin lopulta saada itsekin jotain aikaan. Aluksi mietin jonkinlaista "omatuntoveroa", kun tänä vuonna tulee lenneltyä aika paljon – Helsinki-Meksiko-Teksas-Meksiko-Helsinki, Helsinki-Osaka-Helsinki, Helsinki-Riika-Helsinki, mutta loppujen lopuksi päädyin tavoitteseen käyttää 0,7 % omista bruttotuloista johonkin kehitysyhteistyöhön liittyvään.

Miksi juuri 0,7 %? Jo vuonna 1970 rikkaat maat lupasivat käyttää 0,7 % bruttokansantuotteesta kehitysapuun. EU-maat ovat luvanneet nostaa kehitysapua 0,56 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Suomen tämänhetkinen kehitysapu on jotakuinkin 0,35 prosenttia. Useiden järjestöjen yhteiskampanja 0,7 prosenttia pyrkii saamaan Suomen kehitysavun YK:ssa sovitulle tasolle vuoteen 2010 mennessä.

Kertasummana 0,7 % bruttotuloista on toki rahaa, mutta se on rahasumma, joka minulla on hyvin varaa käyttää – paljon turhempaankin tulee koko ajan kulutettua.

Aiemmin mainittu lehmälahja vetosi minuun suuresti käytännöllisyydellään, joten päädyin tutkailemaan muutenkin World Visionin lahjakauppaa. Yksin en saisi lehmää, mutta onnistuin puhumaan avomieheni mukaan hankkeeseen, jolloin saamme seuraavat asiat:

• lehmä, 400 euroa
• puuntaimia, 20 euroa
• koulutarvikkeita, 25 euroa
• terveystarkastuksia, 30 euroa
• valoa, 40 euroa
• Aids-työ, 24 euroa

Mitään ei ole vielä ostettu (budjetti on runsaan matkailun takia hieman venytetty tällä hetkellä), mutta kesän aikana on tarkoitus saada ihan oikeasti aikaan näiden suhteen.