Verkostoitumisen onni ja autuus?

Viime tiistaina oli jälleen Open Tuesday, jonka on tarkoitus toimia Open Source -ihmisten verkostoitumistapahtumana. Se on järjestetty neljä kertaa, ja on kehittymässä ihan hyvään suuntaan. Ensimmäisellä kerralla ei ollut varsinaista oikeaa ohjelmaa, mutta tapahtuman ideoijat kertoivat näkemyksiään. Paikalla oli sen verran paljon tuttuja, etten juurikaan jutellut uusien ihmisten kanssa. Toisella kerralla esittäytyi Nomovok — tällä kerralla oli myös bussilakko, joten oli pakko puhua uusien ihmisten kanssa tai olla hiljaa. Kolmannella kerralla esittäytyi Novell ja lisäksi Harri Hursti kertoi kokemuksistaan sähköisten äänestysjärjestelmien kanssa. Ja nyt uusimmalla kerralla Ari Jaaksi kertoi Nokian näkemyksistä open sourcen hyödyntämisessä 770:n kanssa. Hupaisana yksityiskohtana: yleensä olen ollut 50 % paikalla olleista naisista (poislukien työntekijät, paikalle sattumalta harhailleet, jotka jäivät juomaan ilmaisen drinkin, sekä baarissa jo aiemmin olleet naiset, jotka yleensä lopettelivat juomansa suhteellisen nopeasti ja haihtuivat paikalta), mutta eilen osuuteni oli vain 33 % - edistystä on siis tapahtunut.

Viime aikoina Open Tuesday on ollut kiintoisin tapahtumista (huomasin muuten juuri trendin firmoissa, kaikki ovat tähän mennessä alkaneet N-kirjaimella, mikäköhän mahtaa olla seuraava), ja aion käydä siellä jatkossakin. Muita verkostoitumistapahtumia kartallani ovat Mobile Monday, IGDAn kuukausittaiset tapaamiset ja Nice Tuesday, IT-alalla työskentelevien naisten verkostoitumistapahtuma. Ensi tiistaina on vakaa aikomus päästä lopulta paikalle jo Nice Tuesdayn esitelmävaiheeseen.

Verkostoitumistapahtumien paikat sekä Mobile Mondayn, IGDAn ja Open Tuesdayn tapauksessa ovat vähän hämmentäviä: avointa tilaa on vähän, jos haluaa näyttää esityksiä, valkokankaat ja projektorit joutuu ehkä hoitamaan paikalle itse ja kaikki eivät kuitenkaan voi nähdä, koska siellä täällä on pylväitä tai seiniä. Helsingin keskustaan tarvittaisiin selvästi jokin pienehkö pub-auditorio. Isompia paikkoja kai olisikin tarjolla, mutta niihin pitäisi olla huomattavasti enemmän yleisöä (300+). Open Tuesdayssä oli kerran printattu ihmisille tarralaput, mikä oli minusta ihan hyvä ajatus. Veisin tätä vielä sen verran pidemmälle, että lisäisin samaan lappuun joitakin kunkin ihmisen kiinnostuksen kohteita tai taustoja (vaikka työpaikan), niin keskustelun alkuun pääsisi helpommin, ja ihmisten nimet oppisi muistamaan paremmin — vaikka kuinka suomenkielisessä keskustelussa muistamattomuus ei käykään ilmi kovin helposti.

Tässä kuussa verkostoidun myös kaukomailla: Ystäväni Lasu on kovasti innostanut minua mukaan toimintaan Debianin parissa, ja tämä eteneekin, joskin hyvin, hyvin hitaasti. Olen menossa Debconfiin, jossa toivon saavani aikaan aloittaa suomenkielisten käännösten tutkailun. debian-l10n-finnish-postituslistalla oli äsken puhetta suomenkielisten man-sivujen orpoudesta, ja käännösten kautta päässen luontevasti mukaan toimintaan. Jos aikaa ja tarmoa on, voin vähitellen yrittää laajentaa muuhunkin, etenkin kun aiemmin mainittu ystäväni pitää myös paketointikoulua.

Mitä iloa kaikesta tästä verkostoitumisesta sitten on? Esitykset ovat joskus todella hyviä, epämuodollinen keskusteluvaihe ennen ja jälkeen toimii pehmeänä laskuna muodostaa kontakteja (ainakin minulle on helpompaa mennä mukaan johonkin toimintaan, jos tunnen jo jonkun aktiivin) ja tapahtumissa törmää toisinaan tuttuihin ihmisiin, joita muuten näkee harvoin.