Mielenosoituksista

Mielenosoitukset tuntuvat kestoaiheelta näissä kirjoituksissani. Hesari uutisoi, että viime vuonna Helsingissä järjestettiin ennätysmäärä mielenosoituksia, kun taas tänä vuonna on palattu suunnilleen normaalille tasolle.

Tänään tarjolla olisi ollut kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistoksi. Sain tuttavilta kaksi tekstiviestiä aiheesta, mutta tänään ei vain kerta kaikkiaan kyennyt lähtemään liikkeelle.

Huomenna maanantaina osoitetaan puolestaan mieltä opintorahan korottamiseksi ja torstaina puolustetaan hallituksen alkuperäistä esitystä hedelmöityshoitolaiksi. Esitys on kiintoisaa luettavaa, ja aihe herättää ihmisissä runsaasti tunteita: kävin äsken irkissä pitkällisen keskustelun aiheesta erään ystäväni kanssa. Keskustelu kierteli mielenosoituksesta luovuttajan vastaan lapsen oikeuksien kautta ihmisen oikeuteen saada jälkeläisiä ylipäänsä.

Tekijänoikeusrintamalla mielenosoitusten järjestelyissä voitaisiin ottaa oppia monista tahoista. Esimerkiksi eläinoikeusaktivistit järjestivät viime vuonna peräti 129 mielenosoitusta. Määrä ei tokí korvaa laatua, mutta enemmänkin ehkä voitaisiin tekijänoikeusrintamalla saada aikaan asioiden pitämiseksi tapetilla.

Mielenosoitukset kuitenkin vaativat runsaanpuoleisesti väkeä ollakseen vaikuttavia. Pienemmällä väellä ehkä saataisiin aikaan jotain vähän isompaa silloin tällöin, vaikkapa kuluttajan oikeuksien päivänä (15.3.), kirjan ja tekijänoikeuksien päivänä (23.4.), julkisten palvelujen päivänä (tämä on aika mahdoton näin Suomessa, koska päivä on 23.6.), television päivänä (21.11.) tai muina soveltuvina ajankohtina. Pitääpä vähän haudutella ajatuksia.