Nalle Puh, zen ja elämän tasopohjaisuus

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Valitettavasti kiinalaisessa merkityksessä.

Viime aikoina olen pohtinut yhtymäkohtiani Nalle Puhiin. Nimenomaisesti siinä, että meillä molemmilla on pienet aivot... Nalle Puh on ehdollistettu hunajaan, ja minulla taas on välissä liian suuri into kahmia kaiken maailman velvollisuuksia. Nyt muutama velvollisuus iskee samanaikaisesti, ja se tuntuu rankalta. Mutta ehkä hunaja, tai siis kokemuksen kartuttaminen ja uuden oppiminen, tekee hommasta sen arvoista.

Onneksi kuitenkin elämä on selvästi tasopohjainen roolipeli, ja olen juuri noussut yhden tason. Jaksaminen alkoi olla kovin vähissä, mutta nyt tuntuu samalta kuin vaikkapa Diablossa tasonousun jälkeen - terveys- ja manapisteet pomppasivat täysiksi, ominaisuuksiin saa jakaa vähän pisteitä ja lisäksi saa vielä valita yhden uuden taidon. Jeejee.