Venyvä kulutusomatuntoni

Sony on evil. Meillä on silti juuri äsken ostettu Bravia KDF-50E2000 50" taustaprojektio-televisio - koska se osui kohdalle niin kivaan hintaan. Lidlkin on ainakin vähän evil. Silti teemme siellä ostoksia säännöllisesti (nyt kun meillä on auto): kolaa, appelsiinimehua, myslipatukoita. Kolaa on helppo raahata iso määrä, kun Lidlissä on kätevästi 6 kpl 2 litran pulloja yhdessä pönikässä. Appelsiinimehun hinta/laatu-suhde on erinomainen. Myslipatukoilla korvaan suklaahimoa.

Kuinka paha olen ostaessani näitä tuotteita? Lähi-S-marketistamme saa Vip Solo Cola lightia erinomaisen sopuhintaan. Juon varsin sujuvasti myös Rainbow-appelsiinimehua (tai jotain muuta halpismerkkiä), joskin Lidl-mehu on kyllä lisännyt elämän luksusta hieman. Myslipatukoilla saan ehkä edistettyä aavistuksen laihdutustavoitteitani, ja jos laihdun, säästän kansantaloutta välttämällä lihavuustauteja.

Mihin vastuullisen kuluttajan raja pitäisi vetää? Mikä on tarpeetonta ylellisyyttä, kuinka paljon haluan ja jaksan vastustaa suuryritysten kuluttajien/työntekijöiden oikeuksien polkemista?

Tänään taidan tyytyä tuntemaan syyllisyyttä vastuuttomasta ostoskäyttäytymisestäni. Lupaan kuitenkin tarkistaa seuraavan kerran lähikaupoissa niiden myslipatukkatarjonnan ja verrata hinta/laatu-suhdetta ja testata makumieltymyksiäni myös muilla kuin Lidlin patukoilla.