Ottaa aivoon

Mediateollisuus sahaa mielestäni kovaa vauhtia omaa oksaansa ärsyttämällä kuluttajia moninaisin tavoin. Olin tovin pähkäillyt ajatusta mennä pahan median ostoboikettiin. Pahaa olisivat ainakin kaikkinaiset kuluttajan oikeuksia rajoittavat "kopiosuojaukset". Vesileimaukset ovat vähemmän pahaa, mutta nekin ovat ärsyttäviä. Arvon vielä tovin, mitä tehdä mm. Safari Bookshelfin kanssa (PDF:ssä on käyttäjäkohtaiset leimaukset). Levyllä ostettavat tietokonepelit ovat ärsyttäviä, koska oletuksena levyn pitää olla asemassa, jotta peliä voi pelata (onneksi on Gamersgate). Musiikissa kopiorajoituksista on pääosin luovuttu, mutta toisaalta, minulla on jo riittävästi hyvää musiikkia, ja samat firmat toimivat musiikki- ja elokuva-alalla. Jääköön hautumaan.

Pähkäily saa nyt luvan muuttua todellisuudeksi, koska tuoreen hovioikeuden päätöksen mukaan DVD-levyjen katselu Linuxilla on rikollista.

• Turren blogi hovioikeuden päätöksestä
• Turren blogi käräjäoikeuden päätöksestä
• hovioikeuden tuomio kokonaisuudessaan

Ostoboikotti kestäköön nyt alkuun elokuun loppuun, jolloin arvioin tilannetta uudelleen. Boikotin linjaukset täsmentynevät lähiaikoina.

R. Binky Sleipnir laukkaa yhä

Automme, R. Binky Sleipnir, on tänään käytetty katsastuksessa ja sai luvan laukata jälleen vuoden eteenpäin. IHA-autokatsastus Konalassa on miellyttävästi auki peräti kahdeksaan.

Joskus muinoin lupasin katsausta auton kuluihin. Peruskulut vuodessa 1013 euroa (eli 338 euroa per kärsä) jakautuen seuraavasti:

• vakuutus 680
• ajoneuvovero 95
• katsastus 62
• öljynvaihto 56
• rengasparkki ja renkaiden vaihdot 120 (muistinvarainen hinta)

Tyypillisesti vanhan auton kanssa tulee jotain korjattavaakin. Vuonna 2007 vaihdettiin jakohihna, polttimoita ja sulakkeita sekä korjattiin pakoputkea, tämän vuoden puolella ehditty korjata tuulilasinpyyhinten moottoria ja sivuvilkun kosketushäiriö.

Kun ostimme auton, sillä oli ajettu n. 250 tkm. Tämänhetkinen mittarilukema on n. 265 tkm, eli on sillä jokunen kilometri ajeltu. Luksusta on se, miten helposti iltaisin voi singahdella pääkaupunkiseudulla itä-länsi-suunnassa tai miten näppärästi ampaisee jonnekin hieman kauemmas, vaikkapa Lohjalle tai Tuusulaan.

Vaikka auton omistamisesta nyt pitäisikin tuntea suurta syyllisyyttä, etenkin koska automme on vanha ja suurikulutuksinen, olen ollut vuoden verran hyvin tyytyväinen autoilija. Kimpassa omistaminen on toiminut kohtuullisen hyvin, ja vaikka emme asukaan ihan lähekkäin, auton vaihtaminen käyttäjältä toiselle on tähän asti onnistunut kohtuullisen helposti.

Sähköntarve on ikuista...

...mutta toivottavasti pienenevää. Vuonna 2008 pyrin pienentämään taloutemme sähkönkulutusta, joka on Ihan Liian Suuri 2 hengelle (6 MWh). Otin lopulta sähkömittarin käyttöön, joitakin lukemia: wagner (olohuoneen tietokone) 128 W, Philips BrightLight -kirkasvalolamppu 58 W, Sony Bravia KDF-50E2000 (50" taustaprojektiotelevisio) 171 W, Dell 2407WFP -näyttö (peruskäytössä) 47 W. Mittaukseni keskeytyivät turkasen kapistuksen lakatessa toimimasta, koska paristot tyhjenivät.

Tämä johtaa minut seuraavaan kysymyksiin: Miksi sähkömittari ei voisi ottaa sähköä suoraan seinästä? Miksi siinä käytetään tyhmiä paristoja (1128MP, 1166A, AG13, D76A, G13A, GPA7, GPA76, LR44, LR1154, L1154, PX675A, PX76A, RPX675, S76, V13GA, 357A, RW82, KA, A76, 208-904, SB-F9, G13-A, CA18, CA19, LR44) fiksujen paristojen (AA tai AAA) sijasta? Miksi tyhmillä paristoilla on noin monta eri nimeä?

Sähkömittarin paristojenkäyttöön on ainakin yksi looginen selitys, nimittäin se, että sähkökatkoksen sattuessa mittaustulokset eivät katoa. Tyhmien paristojen käytölle en keksi selitystä. Niitä ei myöskään saa helposti ihan mistä tahansa kaupasta.

Vuodenvaihteen ja valtavan sähkönkulutuksemme innoittamana tein jälleen sähkönhintavertailun. Vuodenvaihteessa yleensä vuosikulutuskin on selvillä, koska tasauslasku on tullut äskettäin. Hintapalveluja ovat ainakin vaihtovirta.fi ja sahkonhinta.fi – ensimmäisessä voi helposti myös tehdä uuden sähkösopimuksen.

Tällä hetkellä kulutuksen pienentämiseen tähtääviä toimenpiteitä: Asennan Topfield 5100 -digiboksiini idleHDD- ja Standby-TAPit, pidän olohuoneen tietokoneen pois päältä silloin kun sitä ei oikeasti tarvita (ja mietin sen vaihtamista vähävirtaisempaan ratkaisuun), tarkistan Wiin Connect24:n olevan pois päältä, mittaan eri laitteiden sähkönkulutuksen ja pyrin optimoimaan laitteita parempaan suuntaan. Lähes kaikki peruslamput on jo vaihdettu energiansäästölamppuihin, olohuoneessa on pari halogeenia, mutta uusia halogeenivalaisimia en enää osta.

Suomessakin on muuten ehdotettu hehkulamppujen myynnin kieltämistä. Laki on tällä hetkellä talousvaliokunnan käsiteltävänä, saa nähdä miten käy. Power corrupts but we still need electricity.

Venyvä kulutusomatuntoni

Sony on evil. Meillä on silti juuri äsken ostettu Bravia KDF-50E2000 50" taustaprojektio-televisio - koska se osui kohdalle niin kivaan hintaan. Lidlkin on ainakin vähän evil. Silti teemme siellä ostoksia säännöllisesti (nyt kun meillä on auto): kolaa, appelsiinimehua, myslipatukoita. Kolaa on helppo raahata iso määrä, kun Lidlissä on kätevästi 6 kpl 2 litran pulloja yhdessä pönikässä. Appelsiinimehun hinta/laatu-suhde on erinomainen. Myslipatukoilla korvaan suklaahimoa.

Kuinka paha olen ostaessani näitä tuotteita? Lähi-S-marketistamme saa Vip Solo Cola lightia erinomaisen sopuhintaan. Juon varsin sujuvasti myös Rainbow-appelsiinimehua (tai jotain muuta halpismerkkiä), joskin Lidl-mehu on kyllä lisännyt elämän luksusta hieman. Myslipatukoilla saan ehkä edistettyä aavistuksen laihdutustavoitteitani, ja jos laihdun, säästän kansantaloutta välttämällä lihavuustauteja.

Mihin vastuullisen kuluttajan raja pitäisi vetää? Mikä on tarpeetonta ylellisyyttä, kuinka paljon haluan ja jaksan vastustaa suuryritysten kuluttajien/työntekijöiden oikeuksien polkemista?

Tänään taidan tyytyä tuntemaan syyllisyyttä vastuuttomasta ostoskäyttäytymisestäni. Lupaan kuitenkin tarkistaa seuraavan kerran lähikaupoissa niiden myslipatukkatarjonnan ja verrata hinta/laatu-suhdetta ja testata makumieltymyksiäni myös muilla kuin Lidlin patukoilla.