Maanantaimielenosoituksista

Pysäyttäkää sota -verkosto järjestää Helsingissä joka maanantai mielenosoituksen Israelin sotatoimia vastaan. Nämä mielenosoitukset ovat suunnilleen niihin aikoihin kun lähden töistä, joten olen osunut näkemään ne kaikki vähintään ohimennen. Viimeksi ohimennessäni tulin ajatelleeksi, että itse en menisi marssimaan mukaan, koska mielenosoitus on niin selvästi Israelia vastaan. Lähi-idässä vikaa lienee niin sysissä kuin sepissäkin.

Sodat tuntuvat jotenkin kovin etäisille: olen sen verran nuori, että Suomessa ei minun elinaikanani ole sodittu. Talvi- ja jatkosodasta on toki puhuttu paljon, ja mummoni kertoi tarinoita evakkoon lähtemisestä - kahdesti: ensin pakoon venäläisiä ja sitten pois saksalaisten jaloista. En onneksi ole missään sellaisessa asemassa, jossa joutuisin yrittämään ratkoa maailman kriisipesäkkeiden (Libanon, Darfur, Afganistan, Irak, jne.) ongelmia, joten voin keskittyä toivomaan vilpittömästi, että ongelmia saadaan ratkottua ja että tilanne helpottuisi.

Sen lisäksi, että Suomessa ei hetkeen ole sodittu, ei isompia mullistuksia muutenkaan ole ollut, vaikka 90-luvulla oli hyvin paha lama, hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on kyseenalainen, yhä useammat tekevät pätkätöitä, työttömyys on suurta ja muitakin ongelmia riittää. Ainakin osin tämä johtunee siitä, että suomalainen kansanluonne tuntuu olevan kovin flegmaattinen, ja asiat toki ovat monella mittapuulla yhä erittäin hyvin.

P.S. Lehmä on muuten yhä ostamatta, mutta kaikki pikkuostokset on tehty, viimeisimpänä valoa.