Ongelmalevy

60 gigatavun rippaamisen jälkeen kohdalle on osunut yksi ongelmalevy, The 69eyesin Framed in Blood (2003). Linuxissa abcde löysi vain 5 raitaa (voi olla, että ongelma johtui cd-aseman iästä), CDexissä levy rippaantui ongelmitta. Levy on selvästi ollut miehen lipsahdusostos, koska siinä on harvinaisen selvästi merkintä kopiosuojauksista. Jos levyn koteloa ei tiiraile kovin huolella ripatessaan, vaan heittää vain levyn sisään, kopiosuojaus jää kuitenkin helposti kokonaan huomaamatta. Lieneekö tämä sitten jo niitä "tehokkaita" suojauksia... Levytila ei selvästi koskaan riitä, tänään piti jo hieman uusiojärjestellä kiintolevyn sisältöä FLAC-projektin vuoksi. Ehkä pitäisi suosiolla ostaa pitkästä aikaa lisää kiintolevyä.

Paluu Suomeen

Viikon (13.-20.10.) Rooman matkan aikana laki sitten mennä vilahti läpi. Adressiin kertyi 5441 nimeä, mikä ei ole lainkaan hullummin keräysaikaan nähden. Roomasta mukaan tarttui joitakin levyjä: Gianna Nanninin I miti musica, Malafemmina ja una radura; Necrodeathin 20 Years of Noise (1985-2005); Extreman And the best has yet to come. Pieni ostolipsahdus ilmeisesti sattui una raduran kohdalla (ei CD-logoa), mutta kaikki levyt rippautuivat nätisti. Erään ystäväni innostamana olen jo jonkin aikaa ripannut läpi musiikkivarantoani FLAC-muotoon. Banaanilaatikkoarviolla (normaalisti levyt ovat varastossa banaanilaatikoissa) suunnilleen yksi kolmasosa on nyt tehty, loput olisi tarkoitus saada aikaan ennen lain voimaantuloa. Rippaustahdin pitäisi siis vähän kiihtyä, jotta homma olisi valmis vuoden loppuun mennessä. Tähän asti kaikkien levyjen rippaus on mennyt samalla tavalla: levy sisään, pari napinpainallusta CDexissä tai komentorivirimpsu "abcde -xpo flac" Linuxissa, tovi raksutusta ja flacit siististi kiintolevyllä. Pitäisi varmaan lainata jostain "tehokkaasti" suojattu levy, ja kokeilla sen rippausta. Uusi vinkki musiikinostopaikaksi: MP3tunes (linkki kuvaukseen paikan käytännöistä). Seuraavan kerran levykaupassa voisi myös kokeilla hyödyntää erään ystävän toimintatapaa, eli valita kasan levyjä, marssia kassalle ja sanoa "otan nämä, jos niissä ei ole kopiosuojausta". Ainakaan tällä hetkellä levyjen erottelu ei ole maailman helpoin tehtävä, vaikka Karpela sanookin, että "Kuluttajien on myös lupa odottaa levyjen kansiin selviä merkintöjä käytetyistä suojauksista. Ostaessaan levyn kuluttajan on saatava tarpeelliset tiedot sen ominaisuuksista."

Mistä ostaa musiikkia?

Kuuntelen varsin paljon musiikkia ja käyn keikoilla ja festareilla jonkin verran, mutta uutta musiikkia on tullut ostettua harvakseltaan. Yksi syy tähän on ostamisen vaikeus: periaatesyistä pyrin ostamaan vain oikeita CD-levyjä (listaa kopiosuojatuista levyistä kerätään), vaikka tunnustettava onkin, että välissä olen lipsunut tarkistamisessa. Lompakollaan voi äänestää ja vaikuttaa. Levyjen ostamisen sijasta olen satsannut enemmän rahaa keikkailuun ja bändien oheiskrääsään. Viime aikojen musiikkihankintapaikkojani:

• Magnatune (Joustavuutta hinnoittelussa, valinnanvaraa missä muodossa ostaa sisällön)
• Levyvirasto (Kotimainen indie-bändien levityspaikka, tuore tuttavuus minulle)
• Ariman (Uutta ja käytettyä)

Suoraan artisteilta ostettua:

• Harvey Danger (Lataa koko levy ilmaiseksi, maksa tai osta levy jos pidit)
• Lipkandy (Tukevat Creative Commons -mallia)

Lain kirjainta voinee noudattaa myös hankkimalla musiikkinsa allofmp3:sta, mutta ei sitä suorastaan suositeltavana voi pitää, hinnat toki alhaiset, mutta artisteille ei päätyne mitään.

Lain tulkintaa

Tanja Karpela tulkitsee lakia seuraavasti (kohta "Väärä väite 3)":

Kiellettyjä teknisen toimenpiteen kiertämiskeinoja ovat laitteet, tuotteet tai osat taikka palvelut, joita (1) markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämiseksi, (2) joiden tarkoituksella tai käytöllä on tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta kaupallista merkitystä taikka (3) jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu, mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on mahdollistaa suojattuja teoksia suojaavien teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai helpottaa sitä.

ja lisäselvennyksenä

Tärkeää on myös huomata, että tekijänoikeuslain 50b §:n mukainen kiertämisvälineiden kielto koskee ohjelman valmistajia ja levittäjiä, ei sen yksittäisiä käyttäjiä.

Vaikeuksiin joutuvat siis mm. seuraavat laitteet ja ohjelmistot: Windows Media Player:

You can use Windows Media Player 10 to rip (copy) songs from your CDs to your computer. After that, you can synchronize the songs to a portable music player, burn a mix CD for a party, or play the songs without the hassle of having to find the CD.

Nokia 3250:

Rip tracks from your CDs using Nokia Audio Manager and then transfer them from your PC to your phone.

SonyEricsson: W550i, kohta "Musiikki aina mukanasi":

Musiikin siirtäminen puhelimeesi tietokoneen musiikinkopiointiohjelmalla (sisältyy pakkaukseen) on helppoa.

Apple iTunes:

Importing your existing music is merely a matter of inserting a CD.

Mahtavatkohan yllämainitut ohjelmat saada kopioitua "tehokkaasti" kopiosuojatut levyt? Pitäisikö ylläoleva tulkita rikokseen yllyttämiseksi? Entä muiden valmistajien vastaavat ohjelmistot ja ohjeistukset? Mistä kuluttajan pitäisi ymmärtää, että omia levyjä ei enää saakaan ripata, kun tämä on ollut vakiintunut käytäntö?

Lounaskeskustelu tekijänoikeuslaista

Tänään olin akateemisella pienyrittäjäkurssilla, ja aloitin innokkaana hölöttäjänä lounaskeskustelun pöytäseurueeni kanssa. MP3:t ja waretus tuntuvat jääneen hyvin ihmisten mieliin, ja keskustelu painottui tänäänkin suuresti niihin. Keskustelun kiintoisimpana antina oli havaitsemani selkeä asenne-ero esim. musiikkia ostettaessa: Kun ostan CD:n, ostan mielestäni oikeuden sisältöön, jota saan sitten omassa käytössä käyttää vapaasti eri muodoissa ja laitteilla. Pöytäseurueen pari muuta jäsentä oli taas sitä mieltä (minun vaikutelmani, lyhyen keskustelun perusteella), että ostaminen kohdistuu pikemminkin sisällön muotoon tai esineeseen, eli jos haluan sisällön eri muodoissa, minun kuuluu myös maksaa siitä joka kerta. Myöskään esimerkki CD:n käytöstä autossa (suuri naarmuuntumisvaara) tai halusta käyttää MP3-CD-levyjä (jottei tarvitse vaihtaa) ei vakuuttanut heitä. Levyjen lainaaminen kirjastosta ja rippaaminen omaan käyttöön oli heistä suuresti paheksuttavaa - mainitsin tämän esimerkkinä toiminnasta, joka on uuden lain myötä yhä laillista, kopiosuojaamattomilla levyillä. Olisikohan rinnastuksella TV-nauhoituksiin ollut parempi menestys? Keskustelussa sivuttiin hyvin pikaisesti (koska piti palata kurssille) myös piraattikopioita, rangaistuksia suhteessa muuhun oikeuskäytäntöön, ETA-alueen ulkopuolelta tuonnin ongelmia yms. Tarvitsen siis selvästi lisäkeskusteluharjoitusta, jotta voin vakuuttaa ihmiset siitä, että laki ei ole hyvä. Luultavimmin olisi järkevää ohjata keskustelu lain muihin ongelmakohtiin, ja välttää aktiivisesti MP3-keskustelua kokonaisuudessaan. Tänään taisin antaa lähinnä vaikutelman, etten ole musiikin / taiteen / minkä hyvänsä tekijöiden puolella ja että haluan musiikkini ilmaiseksi.

Uusi tekijänoikeuslaki menossa läpi

Tulollaan olevan uuden tekijänoikeuslain innoittamana ajattelin kokeilla bloggaamista. Nimi perustuu erään irkkituttavani kommenttiin:

<WiLLiKiZu> voisi muuttaa johonkin banaanivaltioon missä head honcho sanoo rehellisesti mitä tällä viikolla pitää ja ei saa tehdä eikä vedätä turhan päiten <WiLLiKiZu>mielummin sellainen joka rehellisesti myöntää ajavansa oman lompakkonsa etua

Olen laiska ja poliittisesti epäaktiivinen luonne, mutta johonkin pitää raja vetää. Täältä tullaan, poliittinen toiminta.