torstaina, marraskuuta 24, 2005

All Rights Reserved -taideteos

Netissä on nyt parin päivän ajan ollut huutokauppa Tommi Lindelin teoksesta All Rights Reserved. Muutaman kaverin kanssa tuli puheeksi, että teoksen voisi yrittää hankkia kimpassa, lainata sitä sitten museoille sekä muihin julkisiin tiloihin ja lahjoittaa lopuksi Kiasmaan. Jos kiinnostuit, lue lisää kimppahankinnasta.

tiistaina, marraskuuta 22, 2005

ÄKT:n näkemyksiä ja musiikkikauppojen tutkailua

Kävin lueskelemassa ÄKT:n (Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien) sivuja, jotta saisin lisää tietoa myös DRM-kiistan toisen osapuolen näkemyksistä. Sivulla mainostetaan näkyvästi Digital File Check -ohjelmaa.
Digital File Check on ilmainen, helppokäyttöinen tietokoneohjelma, jonka tarkoitus on auttaa varmistamaan, että Internetin kautta hankittujen musiikki-, video- ja kuvatiedostojen käyttö on turvallista ja laillista. Ohjelman on kehittänyt tanskalainen yritys DtecNet äänite- ja elokuva-alan toimeksiannosta. Digital File Check -ohjelman avulla voit helposti poistaa tai estää minkä tahansa tekijänoikeudellisesti suojattujen tiedostojen laittomaan jakamiseen yleisesti käytetyn ohjelman.
Jos saan aikaan, asennan johonkin vanhaan kotikoneeseen puhtaan ympäristön, kerään koneelle jonkin verran musiikki- ja videomateriaalia, asennan Digital File Checkin ja raportoin tulokset tänne. Alustavasti olen ajatellut ripata pari omaa CD-levyä, asentaa jonkin bittorrent-ohjelman, ladata musiikkia ja videoita legaltorrents.comista ja joidenkin artistien omilta sivustoilta. Digital File Check -sivun pohjalta löytyy maininta seuraavista "laillisista musiikin online-myyntiin keskittyneistä verkkopalveluista": Tutkailen näitäkin jossain vaiheessa tarkemmin. Biisi.fi:tä kävin jo vilkaisemassa, ja se menee suoraan ei-listalleni: "Biisi.fi palvelun tarkoitus on kuunnella biisejä e-3™MediaKit -ohjelmalla ja polttaa halutut biisit Audio CD levyksi." Pienellä etsiskelyllä en myöskään löytänyt tietoa, saako ostetut biisit ladata uudelleen vai maksetaanko ne aina uudelleen, jos tiedostoille tapahtuu jotain. Magnatune on yhä lyömätön.

lauantaina, marraskuuta 12, 2005

Turmiolliset nettilevykaupat

CDON.COM on turmiollinen levykauppa, jolla on järkevät käytännöt kopiointisuojausten suhteen: levyt saa palauttaa kuluitta ja suojausten pitäisi olla myös merkittyjä (merkintöjä voisi kyllä selkeyttää vielä). Tiedostava kuluttaminen on haastavaa: Periaatteessa omia lähikauppojaan pitäisi tukea, jotta ne säilyvät olemassa. Oikeiden kauppojen on kuitenkin mahdotonta kilpailla valikoimassa verkkokauppojen kanssa. Aina voi toki tarkistaa levyn hinnan verkkokaupassa ja tarkistaa sitten saako sitä lähikaupasta ja mihin hintaan, mutta kaikki tämä vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin se, että vain tilaa levyn suoraan verkosta. Esimerkiksi Anttilassa Nickelbackin uusin levy All The Right Reasons maksoi n. 20 euroa, ja vanhempia levyjä ei ollut hyllyssä. CDONissa tuo uusin levy maksaa 17 euroa, ja vanhempia levyjä löytyy liuta, 11 euroa kappale. Postikuluja tulee toki jonkin verran (esim. 4 levyä tilatessa 3 euroa). Jossain aiemmassa merkinnässä mainitsinkin, että levyjen ostorajani on n. 12 euroa - eli tyypillisesti ostan vanhempia levyjä. CDONista löytyi pikaisella selaamisella suuri määrä toivelistani musiikkia alle tuon hinnan, kun taas Anttilassa juuri mitään niistä ei ollut hyllyssä sopivaan hintaan. Kun nyt olen selvästi siirtynyt musiikin hankinnassa Tiedostavaksi Kuluttajaksi (TM), loogista olisi hyödyntää samaa ajattelumallia muillakin elämän osa-alueilla. Reilun kaupan banaaneja tulee jo usein ostettua, kahviin olisi halpaa siirtyä - pidän kotona kahvia lähinnä vain siskon takia, joten kulutus on varsin pientä. Pitääpä siis seuraavan kerran kaupassa käydessä miettiä ostoksia tarkkaan.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Palautetta ja tutkailua

Anttilan, sinänsä järjellinen, vastaus kyselyyn saada CD:t ja rikkinäiset CD:t eri hyllyihin:
Olemme jakaneet myymälässämme musiikin esillepanot musiikkigenrejen mukaisesti. Jokaiseen genreen kuuluu sekä artisteja että yhtyeitä, joiden materiaalista osa on kopiosuojattuja, osa taas ei. Saamamme palautteen mukaisesti asiakkaamme haluavat löytää mieli artistinsa tai yhtyeensä koko tuotannon vaivattomasti samasta paikasta. Myymälätilamme eivät toisaalta mahdollista esillepanoa, jossa eri genreille varatun hyllyn lisäksi on erillinen esillepano kopiosuojatuille levyille. Tämähän takoittaisi sitä, että samaa levyä tulisi olla kahdessa eri paikassa.
Levykauppa Peltirumpu vaikuttaisi myös ihan järjelliseltä levyjen ostovaihtoehdolta, jos listaisivat tiedon kopiosuojauksista. Lähetin siis palautetta:
Olisiko mahdollista saada levyjen tietoihin maininta siitä, jos levy on kopiosuojattu? Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja MP3-soittimella, joten en osta kopiosuojattuja levyjä.
Luin lopulta myös Bleepin FAQ:n. Luultavasti en päädy ostamaan mitään Bleepistä, koska Magnatunen kanssa olen tottunut siihen, että ostamansa musiikin saa tarvittaessa ladata uudelleen. Bleepissä latauksen saa tehdä vain kerran, ja sen jälkeen musiikin säilyttäminen on kuluttajan omalla vastuulla. Magnatune päihittää Bleepin myös formaattien laajuudella (WAV, MP3, OGG, FLAC ja AAC). MP3 on tällä hetkellä minulle henkilökohtaisesti ihan OK, mutta voin hyvin kuvitella, että parin vuoden päästä haluaisinkin käyttää jotain ihan muuta formaattia, jolloin joutuisin heikoimmassa tapauksessa hankkimaan jo omistamaani musiikkia uudelleen.

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Musiikki ja raha

Marraskuun musiikkibudjetti alkaa nyt olla käytetty: aiemmin ostettujen Beth Quistin ja Marizan lisäksi eilen tarttui mukaan freerecordshopista kolme Aimee Mannin levyä (Bachelor No. 2, The Forgotten Arm ja Lost In Space, kympin kappale) ja Anttilasta Serious Punk (1,99 euroa). Tänään kävin pläräämässä levyjä Kaisaniemen Kodin ykkösessä, ja ostin satunnaisostoksena Good Charlotten The Young and the Hopelessin (11,95 euroa) ja Zen Cafén vuokralaisen (9,95 euroa). Osa tämän kuun ostoksista on selviä tukiostoksia, eli musiikki on jo minulla levyllä jossain muodossa, joko netistä ladattuna tai kirjastosta tai kaverilta ripattuna. Tässä kuussa musiikin ostamiseen on siis tullut käytettyä noin 72 euroa. Yleensä ostan musiikkia vähemmän, koska vanhaakin on jo runsaahkosti (se 600+ levyä) - kykenen kuitenkin kuuntelemaan vain yhtä juttua kerrallaan, ja vanhasta musiikista tiedän jo mistä pidän. Urautuminen on helppoa, myös musiikissa. Nettiradioiden (mm. Radio Paradise, SnakeNet Metal radio) kautta törmään satunnaisesti johonkin uuteen kivaan, kuten myös kavereiden suositusten kautta, mutta aktiivinen uuden musan etsintä on harvinaista. Viime kuussa ostin Two-Hawksin levyn (20 euroa) Nightwishin konsertissa. Itse konserttilippuun upposi 35 euroa Kesällä kävin festareilla (Provinssirockissa sekä Ruisrockissa, pelkät liput n. 120 euroa. Musiikki-DVD-levyjä on viimeisen puolen vuoden aikana tullut ostettua nopeasti arvioituna n. 70 eurolla. Ainakin kolme kertaa on tullut myös käytyä keikalla Tavastialla tai Gloriassa (sanotaan vaikkapa 10 euroa /keikka, eli yhteensä 30 euroa). Kaapissa on myös kaksi uudehkoa bändipaitaa (30 euroa). Ynnäämällä saadaan puolen vuoden musiikkibudjetiksi siis 377 euroa - ei mikään ihan pieni summa. Olin menossa myös Motörheadin keikalle (45 euroa), mutta keikkapäivänä iski väsymys, ja diilasin lippuni pois. Tuska-lipun (32 euroa) diilasin miehelleni, kun liput loppuivat ennen kuin hän sai aikaan hankkia oman. On tunnustettava, että uusi tekijänoikeuslaki on tehnyt minusta tiedostavamman kuluttajan: yritän selvästi entistä tarkemmin muistaa ostaa ainakin jotain kamaa artisteilta, joiden musiikkia olen ladannut netistä tai ripannut kirjastosta/kavereilta. Luultavasti olen myös lisännyt jonkin verran musiikin ostamistani. Pyrin nyt levynostokäyttäytymiselläni sekä aktiivisella palautteen antamisella vaikuttamaan omalta pieneltä osaltani siihen, että saisin jatkossakin musiikkia kopiosuojaamattomana.

lauantaina, marraskuuta 05, 2005

Kansanvalistustyötä sekä palautetta myynti- ja julkaisuportaille

Eilen tuli taas tehtyä kansanvalistustyötä levyistä, tällä kertaa miehen vanhempien kanssa, joita vannotimme olemaan ostamatta kopiosuojattuja levyjä. Toista siskoa on jo valistettu, seuraavaksi voisi edetä vanhimpaan siskoon ja serkkuihin. Turvallisten ostopaikkojen etsintä jatkuu: Kysyin Arimanilta olisiko listauksiin mahdollista saada tieto kopiosuojauksista. Vastaus kuuluis "Valitettavasti tuota tietoa ei ole tukkujen tuotelistoissa, joten emme voi sitä levykohtaisesti tietää." Jos levyjä tilaa postitse, on toki aina palautusoikeus, mutta tiedot olisivat silti hyvä asia, jotta turhalta riesalta välttyy. Lähetin myös palautetta Suomen SONY BMG:lle rikkinäisistä levyistä:
Hei Toivoisin, että uusien julkaisujen tiedoissa kerrottaisiin onko niissä kopiosuojausta vai ei. Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja MP3-soittimella, ja en halua ostaa rikottuja levyjä, etenkään Sonyn tapauksessa - Sonylle ei tunnu olevan ongelma toteuttaa suojaukset erittäin epäilyttävillä tavoilla. Hankintasuunnittelua helpottaa, jos osan levyistä voi suoraan unohtaa listalta.

perjantaina, marraskuuta 04, 2005

FLAC-urakka lopussa

FLAC urakka on lopussa, tai ainakin lähes, sieltä täältä asunnosta putkahdellee vielä hajasijoitettuja levyjä jonkin aikaa. Tähän mennessä vastaan on tullut kuusi kopiosuojattua levyä, jotka kaikki rippaantuivat CDexillä ongelmitta. Asunnon musiikkikokoelma, eli listan mukaan 614 albumia normaalissa olotilassaan, eli banaanilaatikoihin varastoituna (kuvasta näkyy myös, että neljäs banaanilaatikollinen on perustettava, koska levyt pursuvat jo yli kolmesta): Kuvittelisin, että minua ja miestäni voidaan pitää musiikin suurkuluttajina. Ostamisesta vain on nykyisin tehty kovin haastavaa, ja musiikin ostamisemme on selvästi vähentynyt parina viime vuonna, lähinnä kopiosuojausongelmien takia. Hyvänä julkisuutta saaneena esimerkkinä vaikkapa Sonyn rootkit, josta muut (esim. The Inquirer) ovat kommentoineet niin paljon, etten paneudu siihen täällä. Kuun vaihtumisen kunniaksi ostin Magnatunesta lisää Beth Quistiä. Lisäksi kävin tänään Anttilassa pläräämässä levyhyllyjä, viidestä kiinnostavasta levystä mukaan lähti vain yksi (Marizan Fado en mim), koska kolme oli kopiosuojattua (Indigo Girlsin All That We Let In ja pari muuta, joita harkitsin miehelle syntymäpäivälahjaksi) ja yksi yli hintakynnykseni (Nickelbackin All The Right Reasons). Tyypillisesti ostan CD-levyjä, jotka maksavat enintään 12 euroa, eli en yleensä osta uutuuksia vaan hieman vanhempaa tavaraa. Anttilalle annoin jo reippaasti palautettakin, vielä pitäisi jaksaa tehdä sama levy-yhtiölle ja suoraan artistille.
Hei En nyt tiedä, onko tällä suurta vaikutusta mihinkään, mutta kokeillaan kuitenkin, ehkä jälleenmyyjäporras voi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä :-) Olin tänään Helsingin City-Anttilassa pläräämässä musiikkihyllyjä. Löysin neljä kiinnostavaa levyä, joista päädyin lopuksi ostamaan vain yhden, koska kolme muuta olivat kopiosuojattuja CD-levyjä, jotka mahdollisesti yrittävät asentaa Windows-koneeseeni rootkitin ja eivät toimi Linux-koneessani. Kuuntelen musiikkia tietokoneella ja kannettavalla MP3-soittimella, joten moisten ostaminen ei innosta. Mukava parannus levyhyllyihin olisi, jos kopiosuojatut epä-CD:t olisivat erillään oikeista CD-levyistä, jotten turhaan tuhlaa aikaa niiden pläräämiseen.