Nettisensuuri elää ja voi hyvin

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun Matti Nikin ylläpitämä sensuurinvastainen sivusto lapsiporno.info sensuroitiin. Mikäli tarina ei ole tuttu, kannattaa lukea Anne Puumalan Matti Nikki yrittää kaataa internetsensuuria.

Lex Nokian vastainen taistelu tuntuu välissä uusinnalta sensuurinvastaisesta taistosta. Professori Ojanen kommentoi sekä sensuurin että Lex Nokian osalta perustuslaillisista ongelmista. Tästä huolimatta perustuslaintallomisval..., anteeksi, perustuslakivaliokunta harppoo yhä perusoikeuskysymysten yli suurempia miettimättä.

Susanna Huovinen vakuutti aikoinaan, että "liikenne- ja viestintäministeriö on alusta lähtien pitänyt siitä kiinni, että estotoimenpiteet koskisivat vain ja ainoastaan lapsipornoaineistoa". Hallitus on kuitenkin vaihtunut, joten vanhat vakuutukset eivät paljon vaa'assa paina.

Lakia ollaan nyt laajentamassa rahapeleihin Muistellaanpa, mitä muita mahdollisia sensuurin kohteita oli puoluejohtajakyselyssä:

1. lapsiporno (suodatus käytössä jo)
2. väkivaltaiset sivut
3. tekijänoikeuksia loukkaavat sivut
4. nettipokeri ja muut rahapelit (suodatus tulossa?)
5. terrorismiin rohkaisevat sivut ja
6. jotkut muut haitalliset tai rikolliset sivut.

Tietokone-lehti osui näemmä hieman pieleen järjestyksen arvaamisessa. Ilmeisesti vaikkapa Jyrki Kataisen mieli on myös ehtinyt muuttua noin rahapelien osalta.

Entäpä se Lex Nokia? Suureen saliin laki ilmeisesti tuodaan 24. helmikuuta, joten vielä ehtii antaa palautetta etenkin hallituspuolueiden kansanedustajille ja allekirjoittaa adressin. Lain vastustajia ilmaantuu koko ajan lisää, ja ministerien sammakot tekevät ongelmat entistä selvemmiksi kaikille.

Urkintalakikeskustelu jatkuu

Kokoomuksen Tuulikki Ukkola kommentoi Uudessa Suomessa Lex Nokiasta seuraavaa:

- En ole täysin vakuuttunut lain tarpeellisuudesta, mutta jos sillä on ennaltaehkäisevä vaikutus, niin kai se sitten on tarpeellinen.

Tällä logiikallako lakeja laaditaan ja hyväksytään? "En ole vakuuttunut", "jos on ennaltaehkäisevä vaikutus, "kai se on tarpeellinen"

Lisäksi Ukkola kritisoi lakiesityksestä noussutta kohua:

- On tässä tärkeämpiäkin asioita kuin yksi Lex Nokia. Maa on talouskriisissä ja ajautumassa lamaan ja sitten pitäisi tällaista jankuttaa, Ukkola tuhahtaa.

Minulle sopisi kyllä ihan hyvin, ettei jankata tästä, vaan että eduskunta keskittyisi oleelliseen, eli esimerkiksi näihin kysymyksiin:

• talouskriisistä selviäminen
• terveyspalvelut
• sosiaalipalvelut
• opetuspalvelut

Samalla kun kuopataan Lex Nokia, voitaisiin haudata myös jokseenkin turha ajatus kieltää tupakoinnin esittäminen lehdissä ja televisiossa. Vai onko tämä sitten kenties tärkeämpää kuin talouskriisi? Tai onko tästä tarkoitus tulla lamantorjuntakeino, palkataan suuri määrä kansalaisia oientamaan kirjoja, valokuvia ja elokuvia?

Kansanterveydellisessä mielessä sydän- ja verisuonitaudit ovat käsittääkseni yhä huomattavasti suurempi kansantappaja. Kuinkakohan pian joku ehdottaa lakia, jossa kielletään epäterveellisen syötävän ja juotavan mainostaminen sekä syömisen ja juomisen esittämisen?

Tai miten olisi laki kansalaisten pakollisista terveystarkastuksista? Jos sattuu olemaan ylipainoinen ja/tai huonokuntoinen, joutuu sitten pakolliseen laihdutukseen ja kunnonkohotukseen, sekä saa syödä vain valtion hyväksymissä ruokaloissa. Kaupat eivät tietenkään saisi myöskään myydä mitään syötävää tai juotavaa tällaisille epäkelvoille yksilöille. Tai ehkä kurkkuun voisi asentaa jonkin laitteen, joka estää väärien elintarvikkeiden syömisen?

Mikä ihmeen Effi?

Aamulla olin onneksi hidas kolan hakemisessa, olisi nimittäin muuten mennyt näppikselle. Turun Sanomien kolumnissa Poliittinen petos tulisi sanktioida esiteltiin minulle aika uudenlainen Effi:

[Rostedt] ei halunnut olla missään tekemisissä esimerkiksi Suomen Sisu ja Effi -järjestöjen kanssa, jotka tunnetaan hyvin kansallismielisinä, maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvina liikkeinä.

Sotkua on nyt päivän mittaan selvitelty, ja lehteen tulee oikaisu. Effin turkulainen hallituksen jäsen blogittikin aiheesta päivällä sarkastisesti.

Sinänsä on sääli, että huomio kyseisessä kirjoituksessa (ainakin Effin jäsenten osalta) kiinnittyy nyt väärään asiaan, koska kolumnin sanoma on tärkeä. Minäkin paheksun syvästi etenkin heti vaalien jälkeen tapahtuvia loikkauksia. Turussa näitä on ilmeisesti ollut enemmänkin, ja eduskunnasta on toki muistissa tapaus Merikukka Forsius.

Jos henkilö ei kerta kaikkiaan voi enää elää puoluevalintansa kanssa, menköön sitoutumattomaksi tai pyytäköön vapautusta tehtävästä ja päästäköön varajäsenen remmiin. Vaalikauden loppu on se oikea aika vaihtaa, sitten punnitaan vaaleissa taas kannatus.

Totuuden ministeriö: Äänestäjät tyytyväisiä sähköiseen äänestykseen

- Vaaliviranomaisten kautta meille on kerrottu, että äänestäjät ovat olleet hyvin tyytyväisiä järjestelmään. Toisaalta siitä kertoo myös suuri sähköisten äänien määrä, kertoo neuvotteleva virkamies Winston Smith Totuuden ministeriöstä.

Julkisuudessa on tänään kerrottu, että kolmessa kokeilukunnassa on ollut 232 keskeytynyttä äänestystapahtumaa. Äänestysrekisterin mukaan näissä tapauksissa äänestys aloitettiin, mutta äänestys keskeytettiin, eivätkä äänestäjät siirtyneet enää lippuäänestykseen. Smithin mukaan määrä on iso, sillä perinteisessä lippuäänestyksessä hylättyjen äänien määrä on selvästi pienempi.

Vahingossa äänestystä ei voi testaamisen perusteella voi keskeyttää. Ohjeen mukaan äänestäjän piti hyväksyä äänestämisensä painamalla ok-painiketta ja ottaa kortti laitteesta vasta sitten. Ongelma saattaa johtua siitä, ettei äänestäjä ilmeisesti ollut hyväksynyt äänestystään painamalla ok-painiketta, vaan hän on ohjeiden vastaisesti ottanut äänestyskortin kortinlukijasta suoraan ja palauttanut sen sitten vaalivirkailijoille.

Totuuden ministeriö arvioi saamansa palautteen perusteella kokemukset sähköisestä äänestyksestä. Yksi mahdollinen kehityskohta on se, jossa äänestäjälle annettaisiin jotenkin tieto äänestyksen mahdollisesta keskeytymisestä tai äänestyksen onnistumisesta.

Aiemmin Totuuden ministeriö on kertonut, että jos kokeilu onnistuu, sähköinen vaalisysteemi on käytössä laajemmin seuraavissa vaaleissa. Totuuden ministeriön vaalijohtaja Archie O'Brien pitää mahdollisena, että konevaali on vallitseva äänestystapa jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Lähteet:
Yle: Sähköisestä äänestyksestä jonkin verran ongelmia
Suomalaiset luottavat sähköiseen vaaliin

Vaalirahoitussotkusta

Suomen Kuvalehti yllätti uusimmassa numerossaan (23/2008): Pääkirjoituksessa kannatetaan varsin selvästi uusia vaaleja kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi politiikkaan. Huonompana kakkosvaihtoehtona pitäisi sitten vähintään pistää pääministeri vaihtoon.

Kansikuvassa todetaan vaalikauden saavutukseksi se, että joka neljäs suomalainen suhtautuu nyt entistä kielteisemmin politiikkaan. Omassa tuttavapiirissäni yllättävänkin moni on kommentoinut luottamustaan politiikkaan "ei ole kärsinyt, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan" tai "ei voisi koko politiikka vähempää kiinnostaa".

Vaalirahoitusta uudistamaan on asetettu toimikunta. Eduskunnassa vaalirahoituksesta on vireillä aloite vaalirahoituksen verovähennyskelpoisuudesta sekä viime vuonna tehty aloite vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta.

Minusta mitkään pilipalisakot ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä eivät riitä. Näin kiukkuisella tuulella ollessani ehdottaisin, että ilmoittamaton rahoitus menetetään valtiolle ja kansanedustajan jatkokelpoisuus edustajantoimessaan selvitetään aina.

Ainakin seuraavat kansanedustajat ovat ilmoittaneet palauttaneensa vaalirahoitusta: Matti Ahde (SDP), Timo Kalli (Keskusta), Mauri Pekkarinen (Keskusta). Pitäisikö palauttamisen muka tehdä asiasta OK?

Edustajien kommentit muutenkin ällistyttävät. Ainakin minulle on syntynyt vaikutelma, että monet poliitikot eivät näe koko sopassa mitään ongelmaa — ainakaan muuta kuin sen, että jupakka tuli kaikkien tietoisuuteen ja nyt jotkin tahot kehtaavat vikistä aiheesta. Barrikadeilleko tässä pitää lähteä, perkele!

Puoluelöytöretkellä, osa II

SDP:n jälkeen seuraavana listallani oli Vasemmistoliitto. Yhteydenotto toimi hienosti, sähköpostiini yksittäiselle henkilölle vastattiin puolessa tunnissa, ja kerrottiin suuri infopläjäys.

Päädyin mukaan infopläjäyksessä mainitulle vasemmistoristeilylle, jossa sain rautaisannoksen Vasemmistoliitto-tietoutta. Vasemmistoliitosta jäi myös tosi kiva fiilis ja tekemisen meininki. Linjaukset asioissa kuulostivat myös varsin hyvin omiin näkemyksiini sopivilta. Samoin Vantaan paikallistoimijat olivat mukavia ja toivottivat innokkaasti tervetulleeksi mukaan. Demareihin verrattuna ero tässä hyvin suuri.

Muista puolueista nopeimmat vastaajat oliva Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset. KD vastasi seuraavana päivänä, aika perusviesti ja lupaus lähettää lisäinfoa. Postissa tulikin pieni esiteläjä. PS vastasi muutamassa päivässä, viestin liitteenä oli dokumentteja ja siinä mainostettiin Vantaalla olevaa isompaa tapahtumaa, jonne en kuitenkaan valitettavasti päässyt.

RKP vastasi vähän reilussa viikossa, ja vaikka olin jo omassa viestissäni sanonut, että tuskin ovat kuitenkaan minun puolueeni, kaivelivat vastaajaksi markkinoilla tapaavani mukavan tyypin (Lars Stormbom, blogi suomeksi). Mielikuvani RKP:sta muuttuivat positiivisemmiksi, ja markkinoilla tapaamaani henkilöön olen vielä ehkä yhteydessäkin: hän on Vantaalla kaupunginvaltuutettu ja antoi puhelinnumeronsakin, jos haluan täsmäkysellä jotain.

Kokoomus, Keskusta ja Vihreät ovat sen sijaan yllättävästi hitaita vastaamaan. Ehkä niissä on käynyt sama juttu kuin paikallisdemareilla: viestit ohjautuvat jonnekin, missä kukaan ei niitä lue. Ei kyllä mitenkään rohkaise poliittiseen osallistumiseen. Näille puolueille täytetty lomake uudelleen, Vihreissä yhdelle tutulle myös lähetetty sähköpostia. Täytynee Keskustan ja Kokoomuksenkin kanssa kaivella jotain uusia yhteystietoja.

Vallan keskittyminen

Hups, Enter väärässä paikassa, ja tyhjä blogientry... jos laittaisi jotain sisältöäkin.

Kansanedustajat ovat kiireisiä ja kalenterissa on paljon menoja. Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että tällöin voisi ehkä vähentää jotain toimiaan, monilla kun tuntuu kansanedustajan toimen ohella olevan kaikenlaisia muitakin sitoumuksia. Mihin kaikkeen yhden ihmisen aika riittää? Millaisia kytköksiä syntyy? Tuottaako vallan keskittyminen ongelmia ja eturistiriitoja?

Tutkailin koeluontoisesti sitä, moniko kansanedustaja on myös kunnan- tai kaupunginvaltuutettu. Laskentaa ei ole tarkistettu, mutta kertaluontoisella tutkailulla sain tulokseksi, että 72,5 % kansanedustajista on myös paikallistasolla vallan kahvassa, joten tapa on selvästi sääntö eikä poikkeus. Ainakin Kainuussa voi lisäksi olla vielä maakuntavaltuustossa.

Minun järkeni sanoo, että tämä ei ole hyvä asia.

Puoluelöytöretkellä, osa I

Aina silloin tällöin valitetaan, että nuoria ei kiinnosta politiikka. Toisaalta, sitten kun jotain yritetään tehdä, on se masinointia tai mielipiteet ovat vääriä, ja pitäisikin pitää suunsa kiinni.

Oma poliittinen aktivoitumiseni alkoi uuden tekijänoikeuslain myötä vuonna 2005. Suunnilleen samoista ajoista olen hauduttanut ajatusta siedettävän puolueen etsimisestä ja siihen liittymisestä, mutta koska olen hidas, asia on edennyt vasta tänä vuonna.

Homma alkoi helmikuussa, jolloin liityin SDP:n naisverkoston postituslistalle. Aloitin demareista, koska aika monet suomalaisessa yhteiskunnassa arvostamani jutut ovat lähtöisin demareilta. Ensimmäinen tapaaminen tuli kohdalle aika nopeasti, kävin Dooris-tilaisuudessa eduskunnassa, puheenaiheena oli naisjohtajuus. Tilaisuudessa pidettiin esittäytymiskierros, mutta vaikka kerroin nimenomaisesti olevani puoluelöytöretkellä, kukaan virallisen tahon edustaja ei mitenkään ottanut heti kontaktia.

Kevään mittaan kävin jonkin verran muissa tilaisuuksissa ja lukupiireissä, ja kesän kynnyksellä kävin vielä parissa puheenjohtajakiertueen tilaisuudessa. Puoluetoimiston nuorempi sakki teki sinänsä ihan mukavan vaikutuksen, mutta he eivät ole puolueessa vallankäyttäjiä vielä. Demarien hallituksessa ollessaan toteuttaman politiikan ja puheissa esiintyvien linjausten ristiriita on kovin suuri; enkä voi välttää tunnetta, että demarit eivät enää oikeastaan ole vasemmistopuolue. Muutenkin vähän kateissa oleva fiilis jäi. Saa nähdä, tuoko uusi puheenjohtaja hommaan ryhtiä vaiko ei.

Tuomioni demareille on siis seuraava: Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta, eivätkä demarit voi loputtomiin ratsastaa kaukaisen menneisyyden saavutuksilla.

Oikeusministerinkin mielestä elämme banaanivaltiossa

Oikeusministeri Tuija Braxinkin mielestä suomalainen demokratia on romahtanut banaanivaltiotasolle.

Braxin mielestä suomalainen yhteenkuuluvuus eli sosiaalinen pääoma on rapistumassa. Poliittisen epävakauden ja järjestäytyneen rikollisuuden maaperä lisääntyy.

Vihreille nyt tästä vähän bonuspisteitä. Horjun yhä vihreyden ja demariuden välillä, eikä kovin moni puolue ole vieläkään täysin poissuljettu. Sen verran edistystä, että olen menossa ensi viikolla yhteen demareiden tilaisuuteen roikkumaan paikalla, vihreiltä voisi etsiä jotain vastaavaa.